Seurasin Helatorstain tienoilla siiliperheen elämää. Luultavasti kyse oli perheestä, tai sitten jostain kommuunista, kun oli yksi iso siili ja kaksi pienempää piikkikerää. Siilit olivat pesiytyneet viime syksynä kerättyyn lehtikasaan. Illan tullen he kömpivät pesäkolostaan tutkimaan maastoa ja tekemään varsinaisia akrobaattitemppuja risukasassa. Kuvassa on pienempi yksilö, Simo, joka on tullut jaloittelemaan ja venyttelemään raajojaan.
Kangasvuokon olen kuvannut Kaakkois-Suomessa. Kyseisellä paikalla oli vain kolme ruusuketta, joissa taisi jokaisessa olla myös kolme kukkavanaa. Kasvihan on varsin harvinainen ja myrkyllinenkin.
Luonto on vielä meidän, ainakin hetken aikaa täällä peräpohjolassa. Toivottavasti amerikkalaiset saavat Meksikonlahden öljypatsaat kuriin ettei kalakanta tuhoutuisi. Islannin tulivuorikin on jo kuukauden verran tuulettanut tuhkapatsasta ja –pilveä.
3 kommenttia:
Siilit ovat mukavia tuhisijoita. Peikolta terveisiä Simolle ja sen sisarukselle.
Totta kai vien terkkuja. :)
Suukko Simolle, nenunpäähän (ei piikkiturkkiin ;) Meillä myös on noita könyiöitä pitkin pihaa, yks valtavan iso jäi auton alle (sen raukan suolia ja kokokuvakin on jo esitelty..), mutta jokunen vielä silloin tällöin näkyy hengissäkin.
Siilit tosin valitettavasti syövät pupunpoikaset ja linnunpojat suihinsa jos niitä eteen sattuu.
Kangasvuokko on sit niin harvinainen etten ole nähnyt sitä ikinä!
Lähetä kommentti