torstai 27. marraskuuta 2008

Valokuvatorstai - haaste 110

Olettaisin, että nuo sähkölangoissa loistavat eristeet ovat lasia. Näin marraskuuussa on mukava muistella viime kesää...

torstai 20. marraskuuta 2008

Valokuvatorstai - haaste 109

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)


















Kun olimme lapsia, niin toivoimme, että olisimmepa jo vanhempia, aikuisia.. Kuitenkin kolmekymppiset tuntuivat jo vanhoilta. Kummallinen tuo aikaperspektiivi.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Anna-Leena Härkönen; Ei kiitos

Taannoin saapuneiden postien joukossa, eteisen lattialla lojui kirjapaketti. Olin unohtanut peruuttaa kuukaudenkirjatarjouksen. Ensin harmistuin. En suinkaan taloudellisesta syystä.
Kirjat ovat lähellä sydäntäni. Monessakin mielessä. Kirjojen hankkiminen on minulle lähinnä elämäntapa. Tätä nykyä ei niinkään lukeminen. Mutta siltä varalta, että innostun. No, kuka kerää mitäkin. Olenhan saanut niistä kuitenkin koottua kohtuullisen korkean yöpöydän sänkyni vierelle.

En kuitenkaan malttanut olla avaamatta ja tutkimatta kirjaa. Teksti näytti suhteellisen isolta ja luettavalta. Pienillä fonteilla painettua tekstiä en jaksaisi alkuun lukea, ennen kuin kirjan juoni imaisisi mukaansa. Kansilehden infoa tavatessani huomasin, etten ollut aiemmin Härkösen kirjoja lukenut. Silmäilin ensimmäistä sivua. Kirjan ensimmäiset sanat ja alkuvirkkeet antavat jo vihiä tulevasta.

Sujuvaa tekstiä, jota on kiva ahmia sivu sivulta eteenpäin. Kunnes jäädään junnaamaan paikoilleen päähenkilön pään sisällä oleville urille. Tuntui ettei ikinä nousta sieltä pois, mutta sitähän se parisuhteen asioiden vatvominen taitaa olla. Yritetään saada selville mitä ihmettä sen puolison päässä oikein liikkuu.
Kirjan aihe alkuun vaikutti enempi ”opetusaiheelta”, johon en sen enempää aio puuttua.
Luin kirjaa silloin tällöin iltasatuna enkä millään meinannut saada kahlatuksi parisuhteen arkipäivää iltaan. Toki suhteen jokapäiväinen marmatus ja tyytymättömyys on tehokeino, jonka avulla pikkuvaimo unelmoi muutoksesta. Tekstistä selvisi, että on ongelma, mutta miten siitä selvitään. Se ei selvinnyt minulle. Kirjan lopussa yllätettiin kertomalla, että suhteen toisella osapuolella on myös elämää.

Mietin kenelle teos on suunnattu. Minä ehkä sanoisin, Ei kiitos.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Viisaus ei asu meissä...

Jokin aika sitten oli esillä tutkimus, jossa todettiin, että kiire tappaa luovuuden. Se on kyllä aivan totta. Kiireisen työpäivän jälkeen ilta kuluu lähinnä elpyessä ennen muutaman tunnin tajuttomuustilaa. Luovuudelle ei silloin jää rauhallista aikaa. Lauantaisessa kirppisohjelmassa oli vieraana Päivi Istala, joka myös kertoi, että ennen oli enemmän aikaa ajatella kun tehtiin radio-ohjelmia. Kiire näyttää olevan jo monessa mukana.

Apulannan Toni Wirtasta haastateltiin taannoin telkkarissa, jolloin hän paljasti, että uuden levyn luomisen aikana hän lihoo toistakymmentä kiloa. Se oli helpottavaa kuulla, ei siksi, että hän lihoo, vaan että muillakin on luomisen tuskaa. En toki voi verrata itseäni edes samana vuonna Wirtaseen, mutta minulla jo muutaman tekstirivin tuottaminen on joskus äärimmäisen vaikeaa. Osittain johtuu myös siitä, kirjoitanko yleensäkään paljoa. Johonkin aikaan kirjoittelin sähköposteja, silloin tekstin tuottaminen oli helpompaa. Tosin ystäville tutuista asioista ja tapahtumista onkin helppo viestittää. Kun taas tällainen blogiin kirjoittaminen on jokseenkin julkista puuhaa, niin itsekritiikki on myös kova. Pitäisi pysyä mahdollisimman neutraalina, hajuttomana ja mauttomana, mutta kuitenkaan ei saa olla mauton.

Kirjoitettavan teksti-idean on annettava ensi alkuun muhia päässä ja sen jälkeen yritettävä saada kirjoitetuksi jonkinlaiseen muotoon ruudulle. Jonka jälkeen onkin jo lenkkeiltävä pitkään vaatehuoneen kokoisessa ”ateljeessa”, jonka ikkunat ovat länsisiivessä. Nimittäin jostain kumman syystä ajatustoiminta vilkastuu ja tekstin muokkaaminen onnistuu, kun nostaa ahterinsa penkistä ylös ja lähtee liukastelemaan villasukat jalassa parketille.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Joulusukkia

Viime joulun jälkeen olen neulonut samalla mallilla villasukkia. Ensimmäistä sukkaparia kun harjoittelin, niin kymmenennet sukat jo melkein onnistuvat. Lankoina on eri valmistajien pätkävärjättyjä sukkalankoja, joissa suurin osa on villaa ja osa jotain muuta kuitua. Lankamerkeistä en nyt enää ihan tarkasti ole perillä. Tyhjiä vyötteitä näyttää olevan Flotte Socke, Fabel, Magic Superwash ja Trekking hand art. Puikot olivat muistaakseni 2,5.

Viimeistelin sukat kastelemalla ja sen jälkeen kuivatin sukkaplokien päällä. Useat langat päästivät väriä kastuessaan. En nyt ole ihan varma millaista vihreää sanotaan myrkynvihreäksi, mutta myrkylliselle tuntui kun sinivihreitä sukkia neuloessani sormet värjääntyivät jo parin kerroksen jälkeen tummanvihreiksi.






lauantai 1. marraskuuta 2008

Kunnallisvaalioikeus on täytetty

Kansa on puhunut ja pulinat pois, sanoi aikoinaan kunnioitettu valtiomies. Nyt on sitten vaalituloksen analysoinnin aika. Paikallinen päivälehti julkaisi menneellä viikolla kirjoituksessaan, että yli 16 tuhatta vaalilippua hylättiin erinäisistä syistä. Mitätöityjen äänien määrä kasvoi samassa suhteessa kuin äänestysprosentti, verrattuna vuoden 2004 kunnallisvaaleihin.

Kolme äänestäjää yritti ilmeisesti äänestää kahdella äänellä kun oli muita kuin oikeusministeriön hyväksymiä äänestyslippuja pudotettu vaaliuurnaan.

Yli 7 tuhanteen lippuun oli kirjoiteltu asiattomuuksia. Pitäisiköhän äänestyskoppiin varata piirustuslehtiö, johon voi ennen äänestystä harjoitella ehdokkaansa numeron kirjoittamista.

Sitä en oikeastaan ihmettele, että tyhjiä äänestyslippuja jätettiin viitisen tuhatta. Olihan telineissä, missä eri puolueiden ehdokaslistat oli esillä, tyhjiä ruutuja.