keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Raafaelin päivänä

Lämmintä joulumieltä kaikille lukijoille

torstai 16. joulukuuta 2010

Valokuvatorstain haastesana on mielenrauha

Kaiken kiireen ja hulinan keskellä on hyvä pysähtyä ja antaa kiireen mennä ohi.
Kuva on otettu joskus syksyllä Halosenniemestä.

Mielenrauhaa kaikille katsojille!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Valokuvatorstain haaste nro 188

Kuva on otettu vuosi sitten kesällä Korfulla. Useat talot olivat ulkopinnoiltaan varsin huonokuntoisia ja  rapistuneita. Niissä oli niin sanottua ajan patinaa. Luonto yrittää pitää huolta ja verhoilla pintoja ja kasvattaa seinässä kukkia. Tuskin niitä kukaan ihminen on tuonne ylös istuttanut. Luulen.

torstai 25. marraskuuta 2010

Valokuvatorstain haaste - raja

Veden rajassa on mukava kävellä vaikka valtakunnan rajalle asti....  (kuva suurenee klikkaamalla)

torstai 4. marraskuuta 2010

Valokuvatorstain haaste - huutomerkki!

Kuvasin viime kesänä Kreetalla yllä olevan liikennemerkin. Ilmeisesti varoitetaan mutkasta ja pyydetään ajamaan hitaasti. Kreikankieli ei oikein ole hallinnassani. Poikalapset täyttäessään 8 vuotta saavat oman aseen. Heillä ei ole oikein muita maalitauluja kuin… liikennemerkit.

torstai 28. lokakuuta 2010

Valokuvatorstain haaste - mahdoton paikka

Voi mahdoton paikka, jos tuo"koivu" kasvaa tornin katolla isoksi. (Kuva suurenee klikkaamalla!)

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Mustavalkomaanantain haasteena on ikkuna


















Käy ikkunakierroksella katsomassa muitakin mustavalkomaanantain ikkunoita.

torstai 14. lokakuuta 2010

torstai 7. lokakuuta 2010

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Sukkasato 2010

Olen ilmoittautunut Sukkasato 2010 kampanjaan, jolloin neulotaan sukkia kahden kuukauden ajan. Tähän mennessä olen saanut kolmet sukat valmiiksi ja neljännet ovat suunnitteluvaiheessa.
















Lankamateriaalia varastoissani on enemmän kuin ”laki sallii”, mistä neuloa. Enemmänkin on valinnan vaikeutena minkä langan ja värin kulloinkin valitsen. Kun lähipiirin sukkahyllyt ja laatikot taitavat olla jo melko täynnä, niin on pitänyt laajentaa sukkien antaminen syntymäpäivälahjoiksi ja hyväntekeväisyyteen. Hankaluutena on tietenkin kun pitäisi tietää lahjansaajan jalkaterän koko. Varsinkin kun lasten ja nuorten jalat ovat suuremmat kuin mummoilla ja vaareilla. Nykynuoret taitavat kasvaa ensin maata pitkin ja vasta sitten pituuskasvua. Jos sukat ovat paljaaseen jalkaan liian isot, niin ainahan ne voi vetäistä kenkien suojaksi.
















 
Useat ohuista lankalaaduista, mistä pääasiassa neulonkin, sisältävät ihoa hoitavaa Aloe Veraa ja Jojoba-öljyä, joten ne on tarkoitettu pidettäväksi paljaissa jaloissa. Niin ohuista langoista en ole neulonut sukkia, että ne mahtuisi korkokenkiin.

torstai 23. syyskuuta 2010

Määräaikaiskatsastus suorittamatta

Olen myymässä vanhaa autoani pois, mutta rekisteriotteen ilmoitusosa on hävinnyt. Katsastuskonttorista saa uuden. Puolisen vuotta olen ollut jo menossa sinne. Asiointi on vain jotenkin tuntunut niin vaikealta kun en ymmärrä asiasta yhtään mitään. Olin jo muutaman päivän ajan tutkinut netistä osoitetta ja reittiä. Aleksis Kiven kadulla on lähin ”katastuskonttuuri”. Lähdin sitten kävellen matkaan ja kiersin suurin piirtein puolikorttelia kun etsin VR:n vanhojen makasiinien kohdilta sisäänpääsyä tai edes pientä vinkkiä millä suunnalla se toimisto on siinä isossa tehdasmaisessa kompleksissa. Muistin sitten, että olin joskus nähnyt A Kiven kadun puolella jonkun kyltin ja portin, jonne sitten suuntasinkin. Pihassa kuljin kohti ison A-kirjaimen osoittamaa ovea ja menin sisälle, neljänteen kerrokseen. Nuori neiti sitten kysyi, että tulinko hakemaan ajokorttia. No en tullut kun rekisterioteasioilla liikuin. Se kuulemma hoidetaankin katsastuskonttorilla, joka on taas Teollisuuskadun puolella. Ai jaa.. netissä oli osoitteena Aleksis Kiven katu 17. No siellä on kuulemma väärä osoite. Kiva juttu. Tulihan tutustuttua ajokorttitoimistoon. No ei muuta kun sitten sokkeloisen pihan läpi etsimään toista isoa A-kirjainta. Ison hallin avoimen hallioven vieressä oli vinottain pienempi ovi, jossa luki toimisto. Menin ovesta. Pahus… se meni ihan siihen samaan isoon halliin, johon avoimet halliovetkin ohjasivat. Kauempana olevaan toimistoon oli kuljettava seinän vieritse valkoisella viivalla rajatulla alueella. Toimiston tiskillä oli asiakas ja yksi mieshenkilö jonottamassa ennen minua. Ovesta pukkasi asiakkaita lisää. Kun sitten pääsin luukulle asti, niin minun olisikin pitänyt täyttää hakemuslomake. No hitto. Siinä kysyttiin kaikenlaista, valmistenumeroa ja mitä olin hakemassa ja mistä syystä. No en tiennyt sen osan oikeaa nimeä, mitä olin hakemassa. Syy oli pakko kirjoittaa. Mietin, että mitä ihmettä kirjoitan syyksi, asiakirjahan oli hävinnyt monissa muutoissani. Sain sitten uuden rekisteriotteen, ihan muutamia arkkeja papereita. Kun sitten katselin uutta rekisteriotetta, niin surulliseltahan se näytti; käyttökielto, määräaikaiskatsastus suorittamatta.

perjantai 17. syyskuuta 2010

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Chania / Xania














Hanian vanha kaupunki on kerrassaan upea paikka. Sinne oli palattava uudestaan ja aina vaan uudestaan. Sen viehättävillä kapeilla kaduilla on useita kauppoja, tavernoja ja ruokapaikkoja.
Kreikkalainen salaatti maistui ravintolassa, jossa taivas oli kattona ihan kirjaimellisesti, kaskas-sirkkojen musisoidessa taustalla.

























Täältähän kuuluu tuttua kieltä, sanoi Ravintola Aksioksen suomalainen omistaja. Suomalaiset ovat pitäneet kolme vuotta ravintolaa Theotokopoulou kadulla. Tarjolla on kansainvälinen menu ja eritoten suomalaisia varten siideriä, lonkeroa ja suomalaista kahvia.












tiistai 31. elokuuta 2010

Kaliméra Crete














Kreetalla oli ihan sopivasti lämmintä, yölämpötilan ollessa alimmillaan 21 ja päivälämpötila hipoi neljääkymmentä astetta, riippuen mittauspaikasta ja kaiketi myös mittarista. Meltemi-tuuli puhaltaa Välimerellä toukokuusta syyskuuhun. Länsi- ja pohjoistuuli kohtaavat Aigean merellä ja nostavat maininkeja, jotka kohtaavat Kreetan saaren pohjoisrannan. Rantaan tyrskivä vesi on kuin vaahtoavaa maitoa. Valkoinen meri. Mustat ja punaiset liput liehuivat rannalla ja veteen ei ollut asiaa. Tuulen voimakkuus oli vain 5-7 metriä sekunnissa. Paikalliset kertoivat, että elo- syyskuun vaihteessa tulee hellekauden päätteeksi viisi päivää kestävä myrsky ja toden totta mainingit tyrskivät vain viiden päivän ajan.













Retkellä kappale kauneinta Kreetaa saimme tutustua jylhiin Samarian rotkon maisemiin ja kauniiseen luontoon. Kiertomatkan aikana opas tiesi kertoa paljon spesiaalitietoa historiasta ja kansasta. Kuten muun muassa Kreetalla on 34 miljoonaa oliivipuuta ja Kreeta tuottaa viisi prosenttia koko maailman oliiviöljystä. Paikalliset nauttivat litran oliiviöljyä viikossa ja siitä syystä kaiketi naisten odotettu keski-ikä onkin 92 vuotta ja miehillä 89 vuotta. Mikä se keski-iän odotus olisikaan, jos aamupala olisi hieman terveellisempi kuin puoli askia tupakkaa ja kahvia. Kreetalaisista 80 prosenttia polttaa tupakkaa. Onkohan se tupakoimattomien 20 prosenttia lapsien määrä. Toivottavasti.


























Kreetan tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous ja matkailu, josta matkailu taitaa nykyisin viedä reilusti voiton. Entisaikaan kun perheeseen tuli vävyjä, niin ei niin mieluisalle vävylle annettiin rantapalsta ja mieluisammalle oliivitarha. Nykyisin taitaa palvelulla ja turismilla ansaita paremmin kuin maataloudella.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
"Olive tree of Vouves" Natural monument on 3000 vuotta vanha oliivipuu.

maanantai 9. elokuuta 2010

Hellettä

Nyt on ollut hellettä ja ukkosmyrskyä. Myrsky on tainnut riehua jo ihan koko maassa tehden aivan valtavaa tuhoa ja mittavia vahinkoja. Metsissä on kaatunut puita kuin tulitikkuja. Metsäyhtiöille on nyt materiaalia työstettäväksi.

Heinäkuun ja elokuun lämpöennätykset ovat olleet ihan huippua, pitkälti yli kolmenkymmenen asteen. Venäjällä on mitattu 38,7. Se on kuin kuumetta tai lievää lämpöä ihmiskehossa mitattuna. Pakistanissa on toukokuussa ollut 50,5 astetta, huonosti lämmitetyn saunan lämpötila.

Pitkästä hellekaudesta johtuen on Venäjällä maa kuivunut rutikuivaksi. Se on kuin ruutitynnyri, joka syttyy palamaan pienestä kipinästä ja palo etenee kulovalkean tavoin. Järkyttävää. Suomessakin olemme saaneet osamme tuosta palosta savuhaittoina. Savu peitti auringon ja salamat. Saakohan tuolla savumäärällä peitettyä avaruuden mustan aukon ja hidastettua ilmaston lämpenemistä. Siinä riittää pohtimista…

Vaikuttaa siltä, että on alkamassa viileämpi kausi juuri kun olen tottumassa tähän helteeseen. Onkohan jossain vielä yhtä lämmintä?
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Luova tauko

Eeva Joenpelto kirjoitti kirjan nimeltään viisaat istuvat varjossa. En nyt tiedä olenko niin viisas, mutta pidän lämpöisestä kesästä ja istun mieluusti varjossa. Nyt on ollut lämmintä. On siis ollut oikea kesäsää, aivan kuin lapsuuden kesät. Sillä erotuksella, että lapsuudessa ne olivat paljon pitempiä kuin aikuisena. Joidenkin mielestä on ollut ehkä liiankin lämmintä suorastaan hellettä. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti aamuisin löntystellyt kävellen töihin vaikka lämpömittarin lukema on ollut reilusti päälle kahdenkymmenen asteen. Työhuone on suhteellisen hyvin ilmastoitu. Siellä on ollut sitä tarvittavaa varjoa ja viileyttä iltapäivään asti joten työskentely on heinäkuussa ollut varsin miellyttävää. Onneksi ilmastointiremppa tehtiin jo pari kesää sitten eikä tänä kesänä. Sinänsä kummallinen yhteensattuma, että ilmastointiremontti tehdään kesällä ja patteriremontti talvella. Toki se tekee jokapäiväisyydestä extremeä.

Kotona sitä vastoin olen keskittynyt vain olemiseen. Keskeneräisiä projekteja on odottamassa valmistumista, mutta en jaksa nyt neuloa sukkaa tai mitään muuta tavanomaista. Annan niille lomaa ja lepoa. Joitakin pieniä ideoita on silloin tällöin pulpahtanut mieleeni ja olen saanut jopa jotain valmiiksikin. Ei muuta kuin catwalkille… Barbie.


maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mitä kaapista löytyy

Tein viime syksynä varsinaisen löydön erään lankakaupan tarjouskorista. Ostin kerän aivan ihastuttavaa Katian Bombay – lankaa. Siinä vaiheessa en tietenkään ajatellut mitä siitä neuloisin. Lanka oli vain ostettava talteen. Talven aikana lanka marinoitui muiden lankakerien kanssa talvisäilössä. Sata grammaa puuvillalankaa ei riitä juuri mihinkään. Ei edes vauvalle takiksi. Luovuus oli kovalla koetuksella kun piti keksiä mitä langasta valmistaisin. Pelkäsin jo, että se perinteinen. Tuluskukkaro. Kumma kyllä mieleeni ei edes tullut, että olisin käynyt ostamassa samaa lankaa lisää. Olisi kai ollut liian helppo ratkaisu. No joka tapauksessa käänsin ympäri kaikki puuvillalankavarastoni ja aloitin värisommittelun. Onneksi olin aikoinani sulovilenmaisesti hamstrannut kirpputorilta muutaman kerän Tennessee – lankaa parempaan talteen. Aloitin neulomisen jakun helmasta ja seuraavaksi neuloin hihat yksivärisellä. Siinä vaiheessa vielä oletin, että lanka jotenkuten riittäisi, mutta mitä vielä. Jouduin purkamaan ja etsimään taas uuden värin, jolla jatkaa. Koko neulomisen ajan piti olla varasuunnitelman varasuunnitelma millä värillä ja minkälaisella langalla jatkan, mutta niinpä vain valmistuikin takki.


























Samalla metodilla valmistui myös vähän isompaa kokoa oleva toppi. Lankana ovat Katian Samba ja Tennessee, jotka löytyivät omasta varastosta, mutta vihreän sävyihin sopivaksi langaksi ostin italialaisen Mondial’in Cometan.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Juhannuksena

Olin juhannuksen aikaan erään ystävättäreni luona päiväkahvilla. Istuskelimme parina päivänä heidän terassillaan nauttien vanhan puutarhan kauneudesta maailmaa parantaen. Säätila yllätti positiivisesti. Juhannuksena ei satanut, vaikka meteorologit varovaisesti olivat uskaltaneet vähän vihjailla siihen suuntaan. Aattona oli pilvistä ja juhannuspäivänä tuulista ja aurinkoista. Ne luvatut sateet taisivat olla varsin paikallisia ja keskittyivät enempi keskeiseen Suomeen.
Parin metrin päässä terassipöydästä kasvoi vanha omenapuu, joka oli täynnä raakileita. Yht’äkkiä omenapuuhun lehahti lintu. Ensin luulimme, että se olisi ollut paikallinen hävittäjälentäjähäirikkö, räkättirastas, joka teki syöksylentoja ja silmukoita tiuhaan tahtiin omenapuun oksien alitse aina häviten naapuritontilla kasvavan hevoskastanjan oksien suojaan. Mutta mitä vielä sehän oli tikka. Valkoselkätikka. No ei kai nyt sentään, vaan urospuoliseksi pikkutikaksi otaksuisin.













Kuvaustaidostani ja kamerani olemattomasta zoomista johtuen tikkakuva vaikuttaa piilokuvalle. Onneksi kuitenkin huomasin ikuistaa lintujen juoma-astian, että edes yksi lintu…

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Hyvää juhannusta

 













Aurinkoista juhannuksen aikaa.. vaikka sataisi. Sateen jälkeen tulee aina pouta..

torstai 17. kesäkuuta 2010

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Dekkarit kuuluvat kesään



Dekkaripäivien sää oli ”normaali kesäsää”. Satoi vettä. Poikkeuksena oli Etelä-Suomessa riehunut hirmumyrsky, joka tuhosi mennessään talon kattoja ja kaatoi puita. Kävin vasta sunnuntaina kuvaamassa dekkaripäivien tämänkertaisen ”rikospaikan”, Kouvola-talon.

Kaksipäiväinen ohjelma oli monipuolinen ja mielenkiintoinen kun aiheena oli Murhattu mieli. Aihetta käsiteltiin monelta eri suunnalta kuten esimerkiksi psykiatrin, psykologin ja opettajan. Entinen opettaja, kriitikko Kaisa Neimala piti aivan uskomattoman hienon esityksen aiheesta; Kun lapsen mieli särkyy.

Aikaisemmilla dekkaripäivillä on ollut ulkomaisten dekkarien suomentajat esittelemässä eri maiden rikoskirjallisuutta. Tällä kertaa olikin päinvastainen tilanne kun saksantaja Gabriele Schey-Vasara oli kertomassa valloittaako suomalainen dekkari saksalaista kielialuetta. Antavatko saksalaiset ”ketut, derrikit ja kahden keikat” tilaa suomalaiselle dekkarietsiville. Kaiken kaikkiaan on reilut kuusikymmentä eri suomenkielistä dekkaria käännetty saksan kielelle. Minua tietenkin henkilökohtaisesti kiinnosti, että vuonna 1943 on julkaistu saksaksi Mika Waltarin teos Kuka murhasi rouva Skrofin.


tiistai 8. kesäkuuta 2010

Inspector Palmu

Edelliseen postaukseen tuli niin tiukkoja kysymyksiä, että kului toista viikkoa aikaa ennen kuin pystyn vastaamaan mitään. Selatessani interweppiä huomasin, että komissaari Palmua koskevat tiedot eri lähteissä ovat kovin erilaisia. No.. onhan hän kaiketi fiktiivinen henkilö, niin jokaisella lukijalla ja kirjoittajalla on ihan ikioma mielikuva henkilöstä. Elokuvien Palmu on varmasti tehnyt moneen meistä lähtemättömän vaikutuksen omalla persoonallaan. Se on tietty näyttelijä Joel Rinteen ja ohjaaja Matti Kassilan näkemys. Eikä lainkaan huono. Tosin minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, että voisin verrata todellisuudessa työskentelevään komissaariin, enkä nyt ole aivan varma siitäkään, että televisiosarjojen etsivät olisivat tässä todellisuudessa kaikkine dnatutkimuksineen ja ajatustenlukutaitoineen.
Muuta en saanut selville kuin Frans Palmu saunoi kolme kertaa viikossa. Luin nimittäin vuoden 1939 salapoliisiromaanikilpailun voittajakirjan Kuka murhasi rouva Skrofin, jonka perusteella filmattiin Kaasua komisario Palmu -elokuva.

Kirjaa lukiessani seurasin samalla Helsingin kartasta missä tutkijaryhmä kulloinkin liikkui. Kartan lukua hieman haittasi kun katujen nimet eivät olleet ihan tätä päivää… tai sitten ne olivat tarkoituksella muutettuja. Jotkut osoitteet olivat varsin tarkkoja ja toiset taas viitteellisiä.

torstai 27. toukokuuta 2010

Valokuvatorstain haaste nro 168 - Viesti


















Tämä viesti on erään talon seinässä Kruununhaan kaupunginosassa, josta tulikin mieleen, että parin viikon päästä on dekkaripäivät Kouvolassa.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Luonto on vielä meidän














Seurasin Helatorstain tienoilla siiliperheen elämää. Luultavasti kyse oli perheestä, tai sitten jostain kommuunista, kun oli yksi iso siili ja kaksi pienempää piikkikerää. Siilit olivat pesiytyneet viime syksynä kerättyyn lehtikasaan. Illan tullen he kömpivät pesäkolostaan tutkimaan maastoa ja tekemään varsinaisia akrobaattitemppuja risukasassa. Kuvassa on pienempi yksilö, Simo, joka on tullut jaloittelemaan ja venyttelemään raajojaan.













Kangasvuokon olen kuvannut Kaakkois-Suomessa. Kyseisellä paikalla oli vain kolme ruusuketta, joissa taisi jokaisessa olla myös kolme kukkavanaa. Kasvihan on varsin harvinainen ja myrkyllinenkin.

Luonto on vielä meidän, ainakin hetken aikaa täällä peräpohjolassa. Toivottavasti amerikkalaiset saavat Meksikonlahden öljypatsaat kuriin ettei kalakanta tuhoutuisi. Islannin tulivuorikin on jo kuukauden verran tuulettanut tuhkapatsasta ja –pilveä.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Valokuvatorstain haaste nro 165 - Kevät!




















On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa....

Lauloi rockyhtye Tavaramarkkinat viime vuosituhannella.

torstai 22. huhtikuuta 2010

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Norjalaista villaa

Nämä jämälankasukat olen neulonut norjalaisesta Sandnesin Sisu –langasta ja raidoitus on mikälieneejämälankaa. Sukan malli on esitelty kirjassa Socks from the Toe Up. Wendy D Johnson on kehitellyt kantapäämallin Gusset heel basic socks. Kantapää oli helppo neuloa. Vielä ei ole kokemusta istuuko sukka jalkaan kuin… hansikas. Neuloin kumpaakin sukkaa vuorotellen ja purkasin myös. Aloin lisäillä silmukoita kantapäätä varten kahdeksaa senttiä ennen lopullista pituutta. Sukan koko on noin 38-39.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Marjaa ja makkaraa

Aamuaurinko paistoi kirkkaasti. Auringonsäteet kimaltelivat hangella. Kuusivuotias Matti oli tullut hakemaan vuotta nuorempaa Marjaa ulos. Marjan äiti oli tyytyväinen, että tyttö lähti ulos raittiiseen ilmaan leikkimään. Äiti sai puuhastella rauhassa kotiaskareita ja lapsella oli jotain mielenkiintoista puuhaa. Matti ja Marja miettivät hetken ulkona mitä leikkiä alettaisiin leikkiä. Matti oli tullut omalla sinisellä potkukelkallaan ja Marjalla oli punainen kelkka. Matti keksi, että lähdetään kelkoilla hangelle. Hanki kantoi aamupäivällä hyvin lapsia. Posket hehkuen lapset suuntasivat viereiselle pellolle ja potkivat pienillä jaloillaan vauhtia niin, että kelkan jalakset suihkivat hangella. Heillä oli mukavaa. Sitten he keksivät, että joen rannassa kasvaa pajukkoa. Pajunkissoja olisi kiva saada kotiin äidille maljakkoon. Lapset potkuttelivat hurjaa vauhtia kohti rantaa, Matti edellä ja Maija perässä. Kun he saapuivat joelle, niin he huomasivat, että jäällä ei ollutkaan paljoa lunta. Oitis he keksivät, että potkukelkka kiitäisi jäällä huimaa vauhtia. Niin he kiitivät järvelle päin mutkikkaan joen jäätä pitkin. Välillä pysähtyivät tutkimaan rantatöyrään muotoa sekä kasvillisuutta ja jatkoivat matkaa kunnes saapuivat järvelle. Joen suistossa, rannalla oli törröttäviä osmankäämiä. Niitä oli pakko kerätä. Ovathan ne hauskannäköisiä sikareja, joita on kiva pamputella ja pöllytellä.

Aurinko oli jo kääntymässä laskuun ja säteet ei enää tanssinut hangella samalla lailla kuin aamulla lähtiessä. Nälkäkin alkoi jo olla. Lapset kääntyivät takaisin. Vauhti ei enää ollut yhtä huimaa kuin tullessa. Verkkaisesti lapset työnsivät kelkkojaan eteenpäin. Jalat painoivat ja jalkineet lipsuivat jäällä. Oli jo äitiä ikävä. Rantatöyräällä lasten kulkua seurannut mies huuteli heille, että heidän pitäisi mennä kiireesti kotiin. Heitä oli jo etsitty pitkään. Hitaasti paluumatka eteni. Heitä väsytti ja alkoi jo kiukuttaakin. Vihdoin näkyi jo Marjan äiti, joka huolestuneena odotti kotipihalla retkeilijöitä. Lapset lupasivat, että eivät enää koskaan lähtisi ilman lupaa jäälle.

Keittiössä oli Marjalle ruoka valmiina. Koskaan ei ruoka ollut maistunut niin herkulliselta kuin silloin pitkän ulkoilulenkin jälkeen. Ruokana oli muhennosta, jossa oli lenkkimakkaraa ja kyytipoikana mustaherukkahilloa.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Espanjalaista villaa

Tässä kevään korvalla olen neulonut villasukkia jokusen parin. Nämä sukat on neulottu numero 2 puikoilla espanjalaisesta sukkalangasta Katia olé city. Lanka on minulle uusi, miellyttävä tuttavuus, jota on mukava neuloa.

Tästä pääseekin aasinsiltaa pitkin Espanjaan. Pääseeköhän enää ilmasiltaa pitkin sinne lomailemaan vai onko lankojen ja turistien kuljettava maitse ja meritse. Väistämättä Islannin tulivuoren purkauksesta tulee myös mieleen islantilaiset lampaat ja villalanka kun nyt on neulomisesta kyse. Islantilaisethan ovat neuloneet villapaitoja, lapasia ja sukkia myyntiinkin jo vuosisatoja sitten.
Matkoillani en ole kovinkaan useaan lankapuotiin törmännyt. Madeiralla, Funchalin vanhassa kaupungissa näin käsityöliikkeen. En kuitenkaan arvannut poiketa siellä. Nimittäin kotona on varsin kattava lankavarasto. Ihan vain pahan päivän varalle.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Rapusukat


Näiden rapusukkien lankana on Tofutsies sukkalanka, jossa puolet Superwash Woolia ja loput soijasilkkiä, cottonia ja ravunkuorta. Neuloin sukat 1,75 numeron puikoilla ja tikuttelemista olikin kun lanka oli ohutta, liukasta ja löyhäkierteistä.

Sukat on nyt testikäytössä. Odottelen millaisen "tuomion" testaaja antaa. Sen lisäksi, että olisivat saaneet olla hieman suuremmat.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Taikavoimaa


Pääsiäisen tienoo tuli vietettyä muun muassa kissojen ja noita Nokinenän hurmaavassa seurassa. Aivan ihanaa, että Yle on kopioinut radioteatterin esittämät radiokuunnelmat 70-80 -luvuilta cd-levyille ja myyntiin. Levyllinen on juuri sopiva kuunneltavaksi iltasatuna.
Voi tikkerperi.... taika toimi sittenkin ja Troijalainen mato sai häädön tietokoneestani.