maanantai 25. elokuuta 2008

Born to be wild





















Yli kolmenkymmenen tuhannen muun tavoin kuuntelin taiteiden yön ilmaiskonserttia Senaatintorilla perjantai-iltana. Tunnelma oli tiivis ja kaihoisa. Basson jyske värähteli rintalastassa. Rytmikäs musiikki pisti kehon liikkeeseen ja ”steppaamaan” mukulakivillä. Musiikkina oli neljäkymmentä vuotta sitten levytetyt kappaleet ja esittäjinä oli edustava joukko tämän ajan artisteja. Marzi Nyman suoriutui esimerkillisesti "tuuratessaan” Jimi Hendrixiä ja Ismo Alangon ja Cantores Minores kuoron esittämä Kolmatta linjaa takaisin oli vaikuttava esitys. Kaiken kaikkiaan konsertti oli upea. Eikä vähiten sään suhteen.

torstai 21. elokuuta 2008

Keskeneräinen

Tämän syksyisen valokuvatorstain ensimmäinen haastesana on keskeneräinen.
Minulla jää useimmiten joku käsityö kesken kun uudet ideat ovat jo muhimassa ja odottamassa vuoroaan. Kuvassa on pari ufoa (UFO = Unfinished Object), keskeneräistä työtä.

tiistai 12. elokuuta 2008

Kivaa, että koulu taas alkoi...

Kun on jo tokaluokkalainen, niin voi pyöräillä uudella pyörällä koulumatkat.
Tänä vuonna 57 tuhatta ekaluokkalaista aloitti koulunsa ja kaiken kaikkiaan on puolimiljoonaa koululaista perusopetuksen parissa.


maanantai 11. elokuuta 2008

Thassos - metsä














Matkatoimiston opas toivotti lämpimästi tervetulleeksi Thassokselle ja kertoi kreikkalaisten odottavan jo suomalaisia turisteja. Saari on nimittäin ollut muutaman vuoden poissa ainakin kyseisen matkatoimiston valittavista matkakohteista. Thassos on kreikan pohjoisin lomasaari, joka on Egeanmeren rannalla. ”Saaren upeat vuoristomaisemat ja kauniit rannat yhdistettyinä kreikkalaiseen ruokaan sekä ystävälliseen palveluun tekevät Thassoksesta mieleenpainuvan lomakohteen”, kirjoittavat matkatoimiston oppaat tervetuloa -esitteessään. Tuo mainoslause on mielestäni aivan totta. Myös kreikkalaiset itse lomailevat saarella.

Saaren pääkaupunki on Thassos toiselta nimeltään Limenas, jossa asukkaita noin 3500. Koko saarella on vakituisia asukkaita noin kymmenentuhatta. Saaren ympäri rantaviivaa seuraten kulkeva tie on vähän alle sata kilometriä pitkä. Viikossa ehtii pääpiirteissään tutustua saareen ja muutama päivä jää vielä aikaa rannalla lekotteluun. Sillä lämpöä oli huomattavasti enemmän, parhaimmillaan +33 varjossa, kuin samaan aikaan kotimaassa.
Kreikkalaiseen tapaan on Thassoksellakin oma akropolis, amfi-teatteri ja agora (tori). Sikäli mielenkiintoista, että nuo paikat ovat nykyisinkin käytössä erilaisten tilaisuuksien tapahtumapaikkoina. Uusi ja vanha aika kohtaavat kun amfi-teatterin näyttämöllä tai agoralla on valkoiset muovituolit pinottuna odottamassa käyttöä. Itärannikolla on maailman parasta valkoista marmoria. olevia louhoksia. Alikin rantakallioista on louhittu jo antiikin aikoihin suoraan laivoihin. Nyttemmin louhiminen on rannasta lopetettu.





































Saarella kasvaa yli miljoona oliivipuuta, jotka kukkivat keväällä keltaisin kukin. Sato korjataan marras- joulukuussa perinteisellä menetelmällä, jolloin puun alle asetetaan verkko ja kepein pudotetaan oliivin hedelmät talteen. Yhteen öljykilon valmistukseen tarvitaan neljä kiloa oliivin hedelmiä.

Varsinaiseen terveyspommiin tarvitaan oliiviöljyä, oreganoa, valkosipulia, joka nautitaan leivän kanssa. Hyvä seura ei tietenkään huononna tehoa.




















tiistai 5. elokuuta 2008

Taidetta

Tänä kesänä (7.3. – 24.8.2008) on Pekka Halosen taidenäyttely Ateneumin taidemuseossa, johon tutustuimme lomalla. Pekka Halonen on maalannut maisematauluja ja ennen kaikkea upeita talvimaisemia, joihin hän on saanut innoitteen kotiansa ympäröivästä luonnosta Tuusulassa. Hän on myös maalannut alttaritauluja ja realistisluonteisia kansanelämänkuvauksia. Myös minulle jäi mieleen taulut, jotka esittivät kotipuutarhan satoa ja tomaatteja.

Viikonvaihteessa ”kookletin” kuusikymmentäluvun Internettiä, tietosanakirjaa, Sibeliuksesta kertovaa, muistelma suuresta ihmisestä ja Eino Leinon kirjeitä taiteilijatovereille. Kyllähän Tuusulan taiteilija- ja kirjailijayhdyskunnan pojat ovat olleet sellaisia ”velikultia” vuosisadan vaihteessa. ”Vanha kaarti” kuten Eino Leino kutsui ystäväpiiriään. Hauskaa heillä on ollut varmasti.

Pekka Halosen maalaukset ovat kaiketi realismia, jota minäkin ymmärrän.

Minua on usein askarruttanut kuka määrittelee taiteen. Ja millä perusteella joku maijameikäläisen maalaama taulu tai piirtämä kuva on taidetta. Vai onko se. Keskustelin aiheesta kahdeksanvuotiaan kuvataidekoululaisen kanssa kun olimme Ateneumissa. Nuori asiantuntija valaisi minua, että kaikki on taidetta. Yksi siveltimen vetäisykin on taidetta.

Niin.. taas muna on viisaampi kuin…. kana.

Koska Ateneumissa ei saanut valokuvata, niin ohessa olevat kuvat ovat sitten vähemmän tunnettujen taiteilijoiden tuotoksia. Ensimmäinen muistuttaa kalliomaalauksia ajalta kivi ja miekka ja toiset ovat jonkin verran myöhäisemmältä aikakaudelta, mutta sementille maalattuja tai piirrettyjä.