torstai 22. tammikuuta 2009

Valokuvatorstain haaste - planeetta

Haastesanana planeetta on varsin ajankohtainen. Marraskuussa tulee kuluneeksi 400 vuotta siitä kun Galileo Galilei suuntasi kaukoputkensa taivaalle.

Kuvassa on planeetta maa katsottuna noin 580 metrin korkeudelta, Cabo Giraon jyrkänteeltä Madeiralla noin vuosi sitten.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Sukkaa pukkaa..

Tämän vuoden puolella olen neulonut jo muutamat villasukat. En nyt sen paremmin viitsi kaikkia esitellä. Varsinkin kun neulon samalla tutulla ja turvallisella mallilla, ranskalainen kantapää ja joustinneuletta. Yhdet sukat on pakko esitellä. Lähinnä upean väriyhdistelmän vuoksi. Lanka on kaiketi Socken wollea, taattua saksalaista laatua. Ei langassa sinänsä mitään vikaa ole. Mukava siitä on neuloa. Ihan vain selvyyden vuoksi, lempivärini on sininen.

Useimmat sukat olen neulonut metallisilla puikoilla, mutta nyttemmin olen siirtynyt kevyempiin ja paremmin neuleessa pysyviin bambu- tai ebenpuisiin välineisiin. Tosin 2,5 numeron tikut näyttävät olevan kutakuinkin taipuneet. Taidan sittenkin vääntää silmukoita ihan olan takaa vaikka neule ei kuitenkaan ole mitenkään tiukkaa tai peltimäistä. Ihmettelin, että onko bambupuikkoni alkaneet muuttua kasviksi jälleen. Pitääkö ne pistää maljakkoon kun ovat värjääntyneet vihertäviksi. Mutta ihmekös tuo kun kastelin sukat ennen plokeille asettelemista, niin ammevesi muuttui turkoosiksi kuin paratiisisaarella olevan laguunin vesi.
Ai,ai.. nyt alkaa kaukokaipuu..

maanantai 19. tammikuuta 2009

Ominaisuuksia vai omituisuuksia

Kutuharju on kadonnutta sanaa hakemassa ja heitti blogissaan minulle haasteen, joka on varsin mielenkiintoinen tehtävä. Minun pitäisi paljastaa itsestäni jotain, mutta olla paljastamatta itseäni persoonana. Varsinkin kun olen mieluummin puskissa ja kuiskailen sieltä kuin seisoisin kalliolla huutaen suureen ääneen tuulen suuntaan. Jossain mielessä joskus kuitenkin yritän kuiskia vastatuuleen. Niin se taitaa olla. Oliko tässä jo yksi vai useampi ominaisuus.

Nyt pitää oikein miettiä millainen oikeastaan olen. Makaan sängyssä selälläni ja katselen minuuttien vaihtumista. Sain nimittäin syntymäpäivälahjaksi kelloradion, joka laaseroi hämärässä näppärästi kattoon digitaalisen ajan. Minuutit kuluvat. Josta sitten aasinsiltaa pitkin... luonnehoroskooppini kertoo, että olen pikkutarkka ja en näe metsää puilta. Tässä taisi olla jo useampikin paljastus.

Ai niin.. olen sinisilmäinen ja……… sinisilmäinen. Ihan kummassakin merkityksessä. Kyllä näin on. Liekö hyve vai pahe… tai jotain muuta mukaillen lauantai-illan huumaa.

Niin joo… olen loistava kokki… mutta, vain ja ainoastaan Askon ja Eskon mielestä, jotka syövät mieluummin ihan mitä tahansa ihmisten ruokaa koiran kuivamuonan sijasta. Tosin.. toinen ahmii mielellään, aina tilaisuuden tullen, hyvin muhineita hästbullar. Ja tilaisuuksiahan on kun ratsupoliisi King on ratsastanut lenkkipoluillamme tarkkailumatkoillaan.

Ja lopuksi. Olen tosikko. Ainakin joskus…

Hei, ota tästä haaste, ole hyvä!

tiistai 13. tammikuuta 2009

Nuutin päivänä

Viime syksynä tein kirpparilla mielestäni oikean löydön kun huomasin kuvassa olevan lankavyyhden, tai tutkaimen. Muistaakseni äitini puhui tutkaimista. En nyt ole aivan varma liittyykö sana lainkaan kangaspuilla kutomiseen. Luulen kuitenkin, että nuo langanpätkät ovat jonkun loimen loppupätkiä ja pellavaa. Aitoa luonnontuotetta.












Kesäkassin virkkaaminen ei vaan valmistunut ihan hetkessä kun langanpätkät olivat noin metrin mittaisia ja yhden kerroksen virkkaamiseen kului viidestä kuuteen pätkää. Riippuen siitä miten pitkälti jatkoskohdissa tuli virkattua kahdella langalla päällekkäin.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Valokuvatorstain haaste - Silirimpis, sileä tie

Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis.

”Silirimpsis, sileä tie
Onnetarten ottolasta maailman halki vie.
Silirimpsis, sileä tie
Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie.

En ole köyhä enkä kipeä,
En talonpoika enkä kuppari.
En ole laiska enkä ripeä,
En renki enkä toisten tsuppari.”















Viime kesänä ehdin just ja just napata kuvan ohi ajavasta Corvettesta. Auton vuosimallia en osaa edes arvailla, mutta uusien autojen hinnoista Tekniikan Maailma kertoo; 115 tuhannesta 200 tuhanteen euroon. Pitää olla jo aikamoinen onnetarten ottolapsi, että tavallinen maija tai matti meikäläinen voisi hankkia kyseisen menopelin.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Loppiaisena

Joulunaika on taittumassa taakse. Joulukoristeet on vähitellen syytä siirtää kesäsäilöön ja tehdä tilaa keväälle. Valoisa aika on pitentynyt, kai muutaman kukonaskeleen verran. Tosin en tiedä minkä mittainen se kukon askel on, kai muutaman minuutin. Vai missä mitoissa sitä mitataankaan. Pyhäpäivän kunniaksi nautiskelin päiväkahviani ja katselin joululahjaksi saamaani kaunista pitsiliinaa.