Sukkasato 2009 alkoi

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin Sukkasato 2009 tempaus. Kahden kuukauden aikana neulotut sukat julkaistaan yhteisessä blogissa. Osanottajia oli niin paljon, että tänä vuonna piti perustaa uusi, kolmas sivublogi, Perunalaari.

Minun osiossani laarin pohjalla pyörii vielä vain lankakeriä. Puikot ja langat on jo etsitty, mutta mallit ovat vähän vielä hakusessa. Upeat kirjavat sukkalangat ovat jo niin näyttäviä, että erikoinen mallineule ei ehkä niissä tule oikeuksiinsa. Voi olla, että päädyn mallien suhteen ihan tavalliseen perussukkaan. Sukkia voi neuloa omaan käyttöön tai lahjaksi ja tietenkin hyväntekeväisyyteen.

Jouluunhan on enää vain reilu kolme ja puoli kuukautta.

Aina on jotain.. kesken..

Onhan minulla vielä ainakin pari keskeneräistä tekelettä odottamassa inspiraatiota, joko jatkaa tai sitten purkaa ja aloittaa aivan alusta. Toinen on Novitan seiskaveikasta aloitettu kirjoneuleinen tähtilapanen, joka jäi kesken kun tuli muita neulekiireitä. Piti neuloa joululahjoiksi villasukkia. Tähtilapasen kirjoneule ei ole oikein siistiä. Menee luultavasti purkuun. Jokunen aika sitten aloitin pätkävärjätyn sukkalangan jämästä ja yksivärisestä langasta neulomaan sukkaa. Varsi on valmiina ja kantapäänkin olen jo kahteen kertaan tehnyt. Nyt on purku taas meneillään. Voi olla, että vielä kokeilen kolmannenkinlaista kantapääversiota siihen tai.. sitten…

Vuosien varrella on tullut aloitettua useitakin neuletöitä. Tosin jokunen niistä on valmistunutkin. Kun muuttaa sopivan monta kertaa elämänsä aikana, niin tulee siivottua nurkat puhtaiksi. Myös keskeneräisistä käsitöistä.

Yksi keskeneräinen ompelutyökin minulla taitaa olla jossakin. Mutta se kuuluukin siihen sarjaan, että mitä Sinä jätät perinnöksi jälkipolville. Nimittäin sain joskus vuosia sitten tädiltäni valmiiksi leikatun punaisen vakosamettisen lasten housupuvun. Se oli kaiketi hänelläkin odottanut valmistumista. Vuosia. Tarkoituksena oli, että olisin ommellut siitä tyttärelleni, mutta… jotenkin oli vaikeaa jatkaa toisen suunnittelemasta projektista ja sitä paitsi se taisi olla jo siihen aikaan liian pienikin. Mutta.. voin jättää sen perinnöksi - jos kangas vielä kestää…

UFOja ilmassa

Jokin aika sitten minua pyydettiin neulomaan villapusero. Pohdiskelin, että joudunko ostamaan uutta villalankaa vai sattuisiko mahdollisesti suurehkosta lankavarastostani löytymään sopivaa. Muistin sitten yhden, jo vuosia sitten UFOksi (Unfinnished object) jääneen villatakkitekeleeni. Se olisi varmaan sopivan värinen lanka. Neuleen saajalla kun on varsin tarkka värisilmä. Kaivoin vaalean lilanväristä lankaa kerän ja oitis loin silmukat puikoille. Neuloin sitten pikkuhiljaa ja viimein sain takakappaleen valmiiksi. Eilen aloitin etukappaleen luomalla silmukat ja neulomalla helmineuletta helmaan. Lanka loppui. Hain varastostani samasta pussista pahaa aavistamatta uuden kerän lankaa. Mutta.. se ei ollutkaan enää samaa lilansävyä ja kaiken lisäksi se ei ollut edes samaa lankaa. Woolia oli van 100 grammaa ja vanhaa Merinoa lähes kilo.

Tästä minun pitäisi kai oppia jotain. Ennen neuleen aloittamista on syytä tarkastaa langan riittoisuus. Toinen ohje itselleni on se, että on maltettava lukea ohje loppuun asti aina ennen neuleen aloittamista.

Nyt minulla on sitten kaksi UFOa.

Keskeneräinen

Tämän syksyisen valokuvatorstain ensimmäinen haastesana on keskeneräinen.
Minulla jää useimmiten joku käsityö kesken kun uudet ideat ovat jo muhimassa ja odottamassa vuoroaan. Kuvassa on pari ufoa (UFO = Unfinished Object), keskeneräistä työtä.

Pätkävärjättyä

En ole mikään järjestyksen ihminen, mutta.. hieman häiritsee…

Olen joulun jälkeen neulonut samalla mallilla muutamat villasukat. Lankana on ollut eri valmistajien pätkävärjättyjä lankoja sadan gramman kerissä. Pätkävärjätyissä langan värit vaihtuvat tietyn järjestyksen mukaan. Ahneuksissa, kun halvalla sai kuten sulovileen, ostin pätkävärjättyä sukkalankaa 50 gramman kerissä kerät aina samaa väritystä. Aloin neuloa toista sukkaa uudesta kerästä. Ehdin neuloa varren melkein valmiiksi kunnes huomasin, että lankaa ei olekaan keritty kaikille kerille samansuuntaisesti. Nyt sitten toinen sukka on neulottava niin, että lanka juoksee kerän sisältä.

Silmukat on luotu ja resori on valmis

"Disainarin" kanssa neuvoteltuani väreistä ja raidoituksesta, valitsin langaksi Novitan viininpunaisen Woolin ja raitalangaksi valkoisen.

Kikkakakkonen:
Vaihtaessani valkoiseen raitalankaan neuloin ensimmäisen reunasilmukan yhdellä langalla ja sen jälkeen muutaman seuraavista silmukoista kahdella. Otin pääteltävän langanpään toiseksi langaksi. Toivoen ettei neuleen valmistuessa enää tarvitsisi kovin paljoa päätellä lankoja.
Raitoja neuloessa hoksasin, että reunassa värin vaihdoista johtuvat lankalenkit on helppo pienentää neulomalla ensimmäisen reunasilmukan kummallakin langalla ja jatkaa sitten kulloisellakin raitavärillä. Ensimmäinen silmukkahan on saumanvarana yhdistettäessä neuleen kappaleita toisiinsa.