torstai 25. helmikuuta 2010

Valokuvatorstain haastesana - rykelmä



Tässä on rykelmä... kaloja. Merkkiä en tiedä. Todennäköisesti kuitenkaan ei ole tonnikala.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Afrikkalainen ateria..



Illalla seitsemältä tuli pimeys. Atlantin aaltojen kohina koveni vesirajan noustessa hiljalleen. Oli nousuveden aika. Christie ja Eddy kävelivät afrikkalaisen oppaan perässä pehmeää rantahietikkoa pitkin tähtitaivaan valaistessa ja jokaisen askeleen täyttäessä sandaalit hiekalla. Kapea kuunsirppi lipui kuin vene taivalla, erilaisessa asennossa mihin he olivat tottuneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Viimein he kääntyivät kapealle polulle, joka johti valaistulle päällystetylle tielle. Jokaisen pensaan ja pusikon kohdalla Christie kuunteli ja terästi katsettaan. Ketään ei näkynyt missään. Vain harvakseltaan hiljainen, muutaman heinäsirkan, säkätys kuului pimeässä. He ottivat taksin ja ajoivat ravintolaan, jossa orkesteri esittää musiikkia.

Christie ja Eddy ei ollut heidän oikeat nimensä vaan heidän ystävänsä Kevin oli keksinyt ne. Paikallisten oli helpompi kutsua heitä niillä nimillä. Heidän lempinimensä olivat kuuluisien muusikkojen innoittamina annettu. Kevin Costner itse oli alkuperäinen. Kuuluaisa filminäyttelijä oli vain kopio valkoiselle paperille, Kevinin mielestä.

Ravintolassa oli hämärää. Vain pari hehkulamppua antoi himmeää valoa suhteellisen avaraan tilaan, jossa kattona oli taivas. Ravintolasalin, joka muistutti takapihan terassia, jota ympäröi korkea muuri, keskilattialla oli runsaasti tilaa. Pöydät olivat istuimineen siirretty seinien viereen. Baarin puolella oli muutama paikallinen istumassa, mutta salin puoli oli tyhjä. Seurue istuutui pöytään ja odotti tarjoilijaa. Nuori hoikka, notkeavartaloinen, upeaan pukuun pukeutunut Awa lähestyi hitaasti pöytää ottamaan tilausta. He tilasivat ensin juomat ja alkoivat tutkia ruokalistaa. Juomat saatuaan he tilasivat kanaa ja riisiä, joka on paikallista herkkua. Awa otti tilaukset vieden ne keittiöön. Verkkaisesti hän palasi pöytään kertoen, että tänään ei ole riisiä. Riisin voi korvata chipseillä. Awa vei tilauksen uudelleen kokille, mutta palasi takaisin tuoden tietoa, että tänään ei ole kanaa. Christie ja Eddy tilasivat kalaa ja chipsejä. Tarjoilija palasi takaisin keittiöön, mutta verkkaisesti käyden hän tarjoili tiedon, että ei ole kalaa. Ruokailijoita jo huvitti moinen tilanne, mutta tässä maassa kaikki on mahdollista. Awa käveli viipyilevästi ja kertoi, että ei ole myöskään lammasta. Christie ja Eddy tilasivat samaa kuin oppaalla, lihakastiketta ja chipsejä. Ruoka oli äärettömän maukasta, hyvin maustettua. Musiikkiesitystäkään ei ollut sinä iltana.

Hyvästä illallisesta nauttineena seurue lähti ravintolasta punahiekkaiselle, kuoppaiselle kadulle, jonka pimeä ja aavemainen tunnelma imaisi heidät syleilyynsä. Ohikiitävien taksien valoissa näkyi kiireesti katua ylittäviä hahmoja, jotka yrittivät väistää nopeita autoja. Muutamien huoneistojen hämärissä valoissa erotti tummien hahmojen liikkuvan verkkaisesti rakennusten seinustoilla. Kenelläkään ei ollut kiire, ei takseillakaan. He ajoivat vain suhteettoman lujaa olosuhteisiin nähden. Christiestä tuntui kuin hän olisi ollut jonkin elokuvan lavasteissa kovaäänisen reggaemusiikin kaikuessa baareista ja ohiajavien autojen kaiuttimista.

torstai 18. helmikuuta 2010

Valokuvatorstain haastesana - Lumi


Ikkunan takana on lunta...

maanantai 15. helmikuuta 2010

Haaste - etunimen alkukirjain


Sain Pankin talkkareilta haasteen, joka vaikutti kimuranttiselta…. Alla vastaukseni k-kirjaimella.

Haluan: kettuilla kepeästi
Minulla on: kirjahyllyllinen kirjoja
Pelkään: kauhua
Pohdin: korkealentoisia
Rakastan: kameran kautta katsomista
Lupaan aina: keskittyä keskeisiin kohtiin
En ole: kulmakuppilan kaunotar
Laulan: kuulematta
Olen: käsitöistä kiinnostunut kameran kanssa kulkija
Osaan: kehua, kannustaa
Haaveilen: kaukomaista
Eläin, jota muistutan: koppelo

Kopioi seuraavat kysymykset, ja vastaa sanalla joka alkaa oman etunimesi alkukirjaimella.
Uusi sääntö haasteeseen: lisää oma kysymys ja vastaa myös siihen.
Lisäsin sanan Haaveilen.

Haaste on vapaasti käytettävissä. Ole ystävällinen, ota haaste ja vastaa!

tiistai 9. helmikuuta 2010

Haaste - neljäs

Willow blogista Camera Femina haastoi minut julkaisemaan neljännestä kuvakansiostani neljännen kuvan ja selittämään sen.
Kuvassa on jo edesmennyt osastopäällikkö, joka menehtyi viime keväänä vaikeaan sairauteen neljäntoista vuoden ikäisenä. Tässä hän on vielä virkeänä ja energisenä. Hän oli äärimmäisen sähäkkä ja nopea liikkeissään. Jos ruokapöydältä vahingossa tippui ruokaa, niin hän ehti ahmaista makupalan suuhunsa ennen kuin se ehti pudota maahan. Rodun alkuperäisenä käyttötarkoituksena oli pitää rotat ja käärmeet poissa maatiloilta ja auttaa karjan kaitsemisessa. Vielä henkilökuntaan kuuluva apulaisosastopäällikkö on paremminkin tyyliä karjapaimen tai vartija. Hän hyvin mielellään uhoaa jos tapaa mielestään epämääräisiä kulkijoita iltaisin. Osastopäällikkö oli enemmän omissa maailmoissaan ja tutki maaperää.

Apulaisosastopäällikkö on odottanut ylennystä, mutta valitettavasti näin lama-aikana ja kaikista tuottavuusohjelmista johtuen hän ei ole saanut ylennystä osastopäälliköksi.


Haastan seuraavat, jos he eivät ole vielä tähän nimenomaiseen haasteeseen vastanneet. (Totta tosiaan linkittäminen on helppoa vain silloin kun osaa.)

Pankin talkkarit
Haasteen ohjeet:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista haaste nro 10

Mustaa ja valkoista haasteen aiheena on vanhat suomalaiset arvot "koti, uskonto ja isänmaa".

Apinanleipäpuusta jalkapalloon

Gambialaisten mielestä vain ne kasvit ovat merkittäviä, joiden hedelmiä voidaan syödä. Siksi vain niille on annettu nimet. En muista läheskään kaikkien kasvien nimiä, joita kuvasin, puhumattakaan näkemieni. Kasvien kasvattaminen perustuu luontaistalouteen ja joitakin kasveja käytetään lääkkeinä.
Hotellin aamupalalla oli usein hedelmiä kuten banaaneja, erilaisia meloneja ja appelsiineja. Ne ovat luultavammin omaa tuotantoa. Samoin kuin maapähkinät ja cashewpähkinät.

Palmuista valutetaan mahlaa tai palmuviiniä, josta voi käyttää hiivan kanssa alkoholia. Kun pullot täyttyvät, niin viljelijä kiipeää ketterästi paljain jaloin palmun runkoa pitkin ylös ja vaihtaa tyhjät pullot tilalle. Palmuviini on hyvää vatsalääkettä. Maku on kirpeä, ehkä muistuttaa hieman etikkaa.

Aamupalalla ihmettelimme tummanpunaista tuoremehua. Maistelimme ja maku muistutti jonkin verran kirsikkaa. Vaatimattoman näköinen ruohokortinen kasvi kasvattaa pienet tummanpunaiset kukat, jotka kerätään talteen ja kuivataan. Kuivatetuista kukista keitetään mehua, jota käytetään rautapitoisuuden johdosta anemian hoitoon.

Baobab eli apinanleipäpuun hedelmät ovat erittäin c-vitamiinipitoisia, joista saa hyvänmakuista terveellistä tuoremehua. Kuivatun hedelmän sisällä on palasokerin näköisiä paloja. Imeskelemällä niitä kuin karkkeja valkoinen makea hedelmäliha irtoaa ja jäljelle jää ruskea siemen.

Kaksi alimmaista kasvia muistuttavat toisiaan. Eivät kuulemma ole sama kasvi. Toista käytetään hammassäryn torjumisessa. Lehtiruodista puristetaan valkoista nestettä ja sitä purskutetaan suussa.
Toisen kasvin isoilla hedelmillä pojat ovat pelanneet jalkapalloa. Ja jalkapallopelihän on heille se juttu!

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Hello, hello, hello...


Olimme suunnitelleet, että teemme kokopäiväretken Kunta Kinten kotikylään Juffureen.
Jouduimme ylittämään lautalla Gambia joen, joka on ylityskohdalta seitsemän mailia leveä. Matka kesti noin reilun puolituntia suuntaansa. Lautta ylitti joen ilman mitään aikataulua. Kun toinen lautta lähti, niin kohta toinen oli jo tulossa. Rekat, paikalliset bussit, taksit, kottikärryt ja paljon matkustajia matkatavaroineen lastautui lautalle. Tunnelma lautalla oli aivan uskomaton. Kun elinkeinona on turismi, niin kauppaa käydään koko ajan ja vaikka missä ja mistä. Menomatkalla onnistuin useaan kertaan kieltäytymään kenkieni lankkauksesta, mutta paluumatkalla oli jo niin hervoton olo, että en mahtanut mitään kun pari nuorta suutaria otti matkaseurueemme kengät puhdistettavaksi. Kaupankäynnissä on huomattava, että myyjän pyytämä hinta on suhteellisen korkea. Hinta on hyvä sopia etukäteen ja yleensä hinnan saa alenemaan helpostikin. Jonkun ohjeen mukaan voi maksaa ehkä noin kolme neljäsosaa pyydetystä hinnasta. Tappiokseen he eivät kauppoja tee. Toki palvelusta on maksettavakin. Matkaan lähtiessäni olin valinnut vanhat kengät ajatuksella, että jätän ne Gambiaan tarvitsevalle. Kaikestahan siellä on pula. Mustat nahkasandaalini olivat punaisesta hiekasta pölyiset ja kun olivat jo vuosia vanhat, niin pohjat olivat jo irti ja kenkien sisälle tunkeutui hiekkaa rantahietikolla kävellessä. Joskus tuntui, että ainakin puolikiloa. Nuoret suutarit huomasivat vian ja tikkasivat pikavauhtia pohjat kiinni.

Ajoimme savannin halki läpi kylien rannikolle kohti Juffuren kylää. Aina lähestyessämme kylää alkoi ilmestyä jostakin tielle paljon lapsia, jotka huusivat hello, hello, hello… ja alkoivat juosta auton perässä. Turistit olivat odotettuja vieraita. Lapset ja vähän vanhemmatkin olivat äärettömän onnellisia kun heittelimme heille tikkareita. Koetimme olla tasapuolisia, että ne pienimmätkin kiharapäät saivat osansa kun jaoimme pusseittain karkkeja. Kun makeiset oli loppu, niin he pyysivät kyniä ja jopa muovisia vesipulloja.

Juffuressa kävimme tutustumassa Kunta Kinten perillisiin seitsemännessä polvessa, museoon, muistomerkkeihin. James Island saarelle, jossa orjia säilytettiin ennen laivaan lastaamista, menimme puuveneellä. James Island kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. On vain äärimmäisen ikävää, että eroosio kuluttaa saaren rantoja ja penger hiljalleen valuu jokeen.
Pienoismalli: James Island saaren linnoituksesta.

maanantai 1. helmikuuta 2010

How are you?



What’s your name? Where are you from?
Kysyy paikallinen gambialainen opas iloisesti ojentaessaan kättään tervehtiäkseen meitä suomalaisia. Kädestä, joihin terveyskeskuslääkärit eivät edes kosketa tautitartuntojen pelossa. Opas on valmis auttamaan meitä kaikissa mahdollisissa ja miltei mahdottomissakin asioissa ja auttaakin. Turismihan on heidän pääelinkeinonsa. Oppaita on tarjolla paljon ja niistä on vara valita. Saimme fiksun, luotettavan ja kohteliaan oppaan. Meillä oli todella onnea. Hänen opastuksellaan saimme tutustua paikalliseen elämään parin viikon ajan retkien, vierailujen ja illallisten aikana. Oli upeaa olla kuuntelemassa aitoa reggaemusiikkia m.m. Rivers of Babylon, jonka Bob Marley aikoinaan ja 80-luvulla Boney M teki kuuluisaksi.

Asukkaita Gambiassa on noin 1,6 miljoonaa jonkun laskennan mukaan. Laskentahan tapahtuu vain kerran kymmenessä vuodessa kun kyläpäällikkö kiertää tiettynä päivänä laskemassa asukkaat ketkä silloisella hetkellä ovat paikalla.
Heimokieliä on seitsemän. Useimmat paikallisista puhuvat ehkä neljää niistä. Lapsilla on oppivelvollisuus ja he oppivat koulussa ensiksi englannin kielen ja vasta sen myötä oppivat kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Paikallisia kieliä vain puhutaan. Muutoin on viestitetty rummuttamalla. Gambiahan on vanha Englannin siirtomaa ja maa, josta viime vuosituhannella laivattiin orjia Amerikkaan ja Eurooppaan.

Moni saattaa ajatella, että miksi mennä katsomaan köyhyyttä, kurjuutta, slummeja. Vain murto-osa asukkaista on rikkaita, keskiluokkaa ei ole juuri lainkaan ja suurin osa gambialaisista on köyhiä. Ihmiset ovat iloisia, sydämellisiä ja köyhiä, mutta onnellisia. Heille riittää, että on ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Joillekin maa ja matka saattaa olla aivan valtava kulttuurishokki, mutta ainakin minuun se teki lähes lähtemättömän vaikutuksen. Keskustelemmekin matkakumppani kanssa suomenkielisten sanojen jos matkustaa, kun matkustaa... merkityksistä...