Lähes parikymmentä teoksessa esiintyvää nimeä on esitelty heti kirjan alussa. Luen nimet ja muutaman rivin esittelyn, aika erikoisia, irlantilaisia nimiä. Ainoastaan yksi nimi vaikuttaa tutulta. Luettuani muutaman kymmenen sivua tekstiä eteenpäin huomaan, että sen ainoan tutulta vaikuttavan nimenkin olen lukenut väärin. Ei olekaan kysymyksessä etsivä Miss Marple vaan utelias ja vastuuntuntoinen, melkeinpä koko maailman viisain lammas, Neiti Maple.
Lukemiseni etenemistä häiritsi se, että henkilögalleriaan ilmestyi pitkin matkaa aina uusia nimiä, lähes saman verran kuin lammaslaumassa. Nimet oli tarkastettava oliko niistä ollut jo aiemmin puhetta.
”Lammaslauman paimen makasi liikkumattomana vihreässä irlantilaisessa ruohikossa heinäladon vieressä lähellä polkua. Yksi varis oli laskeutunut norjalaiselle villapaidalle, ja se silmäili ammattilaisen kiinnostuksella paimenen sisuskaluja. Miehen vieressä istui hyvin tyytyväinen kani. Hieman loitompana, kalliojyrkänteen luona, olivat lampaat kokoontuneet neuvonpitoon.”
Lammaspaimen George Glenn kuoli lapioon. Lampaat olivat närkästyneitä siitä, että George ei arvostanut heidän työtään. Hän oli tilannut vieraista lampaista tehtyjä puseroita Norjasta. Se oli verinen loukkaus lampaita kohtaan.
Hauska oivallus on se, että kirjassa kerrotaan tarinaa lammasnäkökulmasta. Lampaat ovat kuin ihmisiä, kuuntelevat satuja, haaveilevat ja haluavat matkustaa Eurooppaan. Kirjailija on nähnyt paljon vaivaa tehdessään taustatyötä tekstiä varten - tai sitten muuten vain on oppinut ymmärtämään mitä lampaan päässä liikkuu. Kun lampaat toipuivat ensi ärtymyksestään, niin he ryhtyivät muistelemaan menneitä tapahtumia, jotka sitten loksahtavatkin pikkuhiljaa paikoilleen. He olivat kuvitelleet, että murhaajan etsiminen olisi yhtä helppoa kuin niissä romaaneissa, mitä George oli heille lukenut. Maple keksi, että murhaaja oli ihminen. Lampaat pohtivat millaisesta ihmisestä oikein on kyse. Se heidän oli selvitettävä ja sen he olivat velkaa omalle paimenelleen.
Leonie Swann: Murha laitumella, Juva 2008, kolmas painos
2 kommenttia:
Valtavasta henkilögalleriasta ja lammaslaumasta kun on selvitty, (pitääkö ne lampaatkin erottaa toisistaan, eihän niille voi antaa edes tiettyjä tuntomerkkejä joista ne voisi yksilöidä ja muistaa :D) niin tuohan vaikuttaa aika hauskalta. Eikö se kuitenkaan ollut? Tuollaiset murhamysteerit ovat enemmän minun makuuni kuin ne joissa venytetään mielikuvitus äärimmilleen vain jotta keksittäisiin mahdollisimman raakoja tapoja kiduttaa kanssaihmisiä.
Erilainen ja kiva esittely!
Joo.. aivokapasiteettini ei oikein pystynyt sisäistämään kaikkia uusia nimiä. :) Ja.. kun joku alkaa kiusata, niin siitä aitauksesta on vaikeaa päästä ulos. Kirjan idea on mielestäni loistava.. erilainen. Löysinkin sitten myöhemmin enemmän kirjallisuutta tuntevan arvostelijan esittelyn ja huomasin, että en ollut ihan kaikkia koukkuja, vihjauksia, yhtäläisyyksiä ymmärtänytkään. No, siinä nyt ei ole mitään uutta, minulle. :)
Totta kai kirja kannattaa lukea. Varsinkin jos pitää eläimistä.
Lähetä kommentti