Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
torstai 12. maaliskuuta 2009
Valokuvatorstain 123. haaste
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi että. Olen kuvannut kymmenittäin espanjalaisia 'hautakerrostaloja'. Niiden kuvallisissa kertomuksissa on jollain täysin eri tavalla ihmisen elämä mukana. Näkökulmakin on poikkeava: ei kerrota milloin ihminen syntyi, vaan minkäikäinen oli kuollessaan ja milloin elämä päättyi.
Oliko tämä Lanzarotelta?
Ihmiset kuolevat kaikkialla, mutta haudataan niin kovin eri tavoin ...
Sattuva kuva.
Kuvassa on jo paljon lähteneitä. Kukat ei taida lämmössä kovin kauan pysyä tuoreina.
Onpa hieno. Kuolemaa ajattelin itsekin runon (tai esseen) "lähtemisessä".
Kunpa meilläkin olisi tällaisia. Taitaa tietenkin talvi rajoittaa.
Tosi kaunis.
Kuva on otettu toista vuotta sitten Teneriffalla, jossa näin myös hautajaissaattueen. Huomioni kiinnittyi siihen, että saattoväki oli pukeutunut arkisiin vaatteisiin, ei välttämättä mustiin. Pitkin saattomatkaa kulkueeseen liittyi lisää surevia saattajia. Tuli tunne ihmisten välittämisestä ja osanotosta.
Kiitos kommenteistanne! :)
Kaunis kuva ja hautapaikka, hyvin haasteen sanoihin ja tunnelmiin sopiva kuva!
Erittäin kaunis ja herkkä kuva, kuin niiden kaikkien kuolleiden muistolle, joiden leposija on tuon kukkameren takana
Vaikuttava.
Lähetä kommentti