Taidetta

Tänä kesänä (7.3. – 24.8.2008) on Pekka Halosen taidenäyttely Ateneumin taidemuseossa, johon tutustuimme lomalla. Pekka Halonen on maalannut maisematauluja ja ennen kaikkea upeita talvimaisemia, joihin hän on saanut innoitteen kotiansa ympäröivästä luonnosta Tuusulassa. Hän on myös maalannut alttaritauluja ja realistisluonteisia kansanelämänkuvauksia. Myös minulle jäi mieleen taulut, jotka esittivät kotipuutarhan satoa ja tomaatteja.

Viikonvaihteessa ”kookletin” kuusikymmentäluvun Internettiä, tietosanakirjaa, Sibeliuksesta kertovaa, muistelma suuresta ihmisestä ja Eino Leinon kirjeitä taiteilijatovereille. Kyllähän Tuusulan taiteilija- ja kirjailijayhdyskunnan pojat ovat olleet sellaisia ”velikultia” vuosisadan vaihteessa. ”Vanha kaarti” kuten Eino Leino kutsui ystäväpiiriään. Hauskaa heillä on ollut varmasti.

Pekka Halosen maalaukset ovat kaiketi realismia, jota minäkin ymmärrän.

Minua on usein askarruttanut kuka määrittelee taiteen. Ja millä perusteella joku maijameikäläisen maalaama taulu tai piirtämä kuva on taidetta. Vai onko se. Keskustelin aiheesta kahdeksanvuotiaan kuvataidekoululaisen kanssa kun olimme Ateneumissa. Nuori asiantuntija valaisi minua, että kaikki on taidetta. Yksi siveltimen vetäisykin on taidetta.

Niin.. taas muna on viisaampi kuin…. kana.

Koska Ateneumissa ei saanut valokuvata, niin ohessa olevat kuvat ovat sitten vähemmän tunnettujen taiteilijoiden tuotoksia. Ensimmäinen muistuttaa kalliomaalauksia ajalta kivi ja miekka ja toiset ovat jonkin verran myöhäisemmältä aikakaudelta, mutta sementille maalattuja tai piirrettyjä.