torstai 25. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstain haaste nro 160



Tällä viikolla valokuvatorstain haaste on runoutta:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

5 kommenttia:

Pankin talkkari kirjoitti...

On siinä ainakin upea peili. Kuuluuko tässä matkamuistojen ääni?

kipi kirjoitti...

Kyllä vaan, matkamuistoja, joihin on mukava aina palata. :)
Itse asiassa kuvassa on nuorilla miehillä pallo. Ovat aloittamassa jalkapallopeliä. Futishan on heille henki ja elämä, kuten monille muillekin ympäri maailmaa. :)

isopeikko kirjoitti...

Kaunis ja levollinen kuva. Oikein hiano.

Kutuharju kirjoitti...

On se, hieno kuva, veden peili, ja pallo. Ja muuten -- tuontapainen kuva on minullakin kuin mustat Espanjaan muuttaneet pelaavat futista rannalla. Onnistunut otos.

Pankin talkkari kirjoitti...

No hitsi, vaikka suurensin kuvan, en tajunnut "kumipalloa". Runo jäi niiltä osin vähän hämmennyksiin..

Hyvin keksitty siis!