tiistai 6. tammikuuta 2009
Loppiaisena
Joulunaika on taittumassa taakse. Joulukoristeet on vähitellen syytä siirtää kesäsäilöön ja tehdä tilaa keväälle. Valoisa aika on pitentynyt, kai muutaman kukonaskeleen verran. Tosin en tiedä minkä mittainen se kukon askel on, kai muutaman minuutin. Vai missä mitoissa sitä mitataankaan. Pyhäpäivän kunniaksi nautiskelin päiväkahviani ja katselin joululahjaksi saamaani kaunista pitsiliinaa. 
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaunis pitsiliina, ihan kuin lumikide! Kyllä siinä kelpaa kaffet juoda. Ja saisi se kukko harppailla vähän pidemminkin askelin sitä valoa kohti. Kyllä tätä pimeetä on jo ollut ihan tarpeeksi
Tuo se on taito joka minulta puuttuu: kättentaito - tehdä jotain oikeasti kaunista ja pysyvää käsillään; maalata tauluja, piirtää, kutoa, veistää puusta, ommella vaatteita yms.
Kukon askelen kesto on varmaan sellaisen sekunnin murto-osan verran (huoh!)
Lähetä kommentti