torstai 18. joulukuuta 2008

Yöpuisto

Outi Pakkasen kirjoissa on autenttista Helsingin kaupunkikuvan kuvausta; rakennuksia, katuja ja samalla kulloisenkin kirjan kirjoittamisajankohdan ajankuvaa ja tapahtumia. Nykyhetken tallentamista historiaksi.

Minua viehättää suunnattomasti Outi Pakkasen tapa kertoa, kasvattaa juonta vähitellen ikään kuin huomaamatta arkisten asioiden ja tapahtumien kautta. Rikoksien aiheet ja niiden ympärillä olevat tapahtumat ovat hyvinkin ajankohtaisia. Kirjoissa ei mässäillä aseilla eikä väkivallalla. Ei ”brassailla” poliisin teknisillä laitteilla eikä teho-osastomaisilla tutkimuksilla. Pikemminkin kirjat ovat psykologisia jännäreitä, joissa useimmissa on tutkijana mainosgraafikko Anna Laine, joka on myös loistava kokki.
Kirjailija esittelee henkilöt ja kertoo vuorotellen, vähän kerrallaan jokaisesta jonkin yksityiskohdan kuin kasvattaen kerroksia kaapissa olevien luurankojen ympärille tehden jokaisesta henkilöstä mahdollisen epäillyn rikoksentekijäksi. Varsinainen rikos, murha, tapahtuu tai tulee esille yleensä vasta kirjan loppupuolella ja motiivi vasta viimeisillä sivuilla.

Yöpuisto –kirjassa esiintyviä henkilöitä on sen verran, että epäiltyjen listalle riittää useampikin ehdokas ja kuitenkin jokaisella on joku järkevä ”rooli” tarinassa. Näennäisesti hyvin toimeentuleva uusioperhe asuu hienossa jugendtalossa Ullanlinnassa. Mikael Niemistö on perheasioihin perehtynyt juristi ja hänen toinen vaimonsa Hannele kirjoittelee juttuja naistenlehtiin ja haastattelee julkkiksia. Virpi Saari on avaamassa Hietalahdenkadulle suomalaista herkkupuotia. Niemistön hellyttävä Rasmus-poika ulkoiluttaa mielellään Virpin koiraa Rampoa.

Kirjassa on mielestäni tuotu hyvin esille, että kaikki ei välttämättä ole ihan sitä miltä näyttää. Arvostettu asuinalue saattaa olla vain kulissi, joka peittää luksusasuntojen paksujen seinien sisäpuolelle tunteita ja tunteettomuutta.

Kirjan kerronta on sujuvaa ja taattua tuttua Pakkasta, hyvää ajanvietettä. Silti on todettava, että kirjan loppu on yllättävä ja antaa ajattelemisenaihetta.

5 kommenttia:

Lastu kirjoitti...

Outi Pakkasen dekkarit kuuluvat minunkin suosikkilukemistooni. Toimintaväkivalta on niistä kaukana, mutta inhimillisyys lähellä (silloinkin kun se tarinan joistakin ihmisistä kontrastin vuoksi puuttuu). Psykologinen lähestymistapa antaa ajattelemisen aihetta senkin jälkeen kun on kirjan viimeisen pisteen aika.

Eevis kirjoitti...

Kiitos vihjeestä. Ensi vuonna alan nautiskella jälleen lukemisesta. Viimeisten vuosien aikana lukemani kirjat ovat liittyneet yleensä työhön. Nyt elvytän pienen sisäisen lukutoukkani...

Heinis kirjoitti...

Hyvää joulua, Kipi!

Kutuharju kirjoitti...

Ööööh, taas nolottaa, kun en yhtäkään Pakkasta ole lukenut. Mutta hyvä tietää, että vielä on paljon lukemisen arvoista jäljellä..! Kiitos kirja-arviosta!

Täti-ihminen kirjoitti...

Minäkin pidän Outi Pakkasen kirjoista, ja siitä, että ne sijoittuvat Helsinkiin ja minulle tuttuihin paikkoihin. Anna Laine koirineen on hauska täti-ihminen, ja hänen keitoksistaan lukiessa herahtaa vesi kielelle. Naiset kyllä pääsääntöisesti kirjoittaa inhimillisempiä dekkareita kuin miehet.
Yöpuisto vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitänee hankkia se käsiinsä.

Hyvää uutta vuotta!

PS. Ihanat koirat sulla!