torstai 20. marraskuuta 2008

Valokuvatorstai - haaste 109

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)


















Kun olimme lapsia, niin toivoimme, että olisimmepa jo vanhempia, aikuisia.. Kuitenkin kolmekymppiset tuntuivat jo vanhoilta. Kummallinen tuo aikaperspektiivi.

2 kommenttia:

Kutis kirjoitti...

On se tosiaan kumman suhteellista.. Muistan kun 19-vuotiaana tanssin kaverin kanssa joka kertoi iäkseen 30, jestas, 30!! Ihan raakki. Ryppyjäkin jo! Nykyään hämmästelen miten rypyttömiltä viiskymppisetkin näyttävät nykyään ja seitsemänkymmpiset enot ja tädit on yhä nuorekkaita.. milloinkahan se vanhuus oikeasti alkaa?
Suloinen kuva :)

Pankin talkkari kirjoitti...

Sinun linkki menee väärään paikkaan tuolla valokuvatorstain sivulla.

Ajatuksesi pisti muistelemaan omaa lapsuutta, kuinka sitä katsoikin nuoria aikuisia ylöspäin, mutta kolmekympppiset jäivät jo vaille huomiota - mitä lie avaruusolioita ü