tiistai 31. elokuuta 2010

Kaliméra Crete














Kreetalla oli ihan sopivasti lämmintä, yölämpötilan ollessa alimmillaan 21 ja päivälämpötila hipoi neljääkymmentä astetta, riippuen mittauspaikasta ja kaiketi myös mittarista. Meltemi-tuuli puhaltaa Välimerellä toukokuusta syyskuuhun. Länsi- ja pohjoistuuli kohtaavat Aigean merellä ja nostavat maininkeja, jotka kohtaavat Kreetan saaren pohjoisrannan. Rantaan tyrskivä vesi on kuin vaahtoavaa maitoa. Valkoinen meri. Mustat ja punaiset liput liehuivat rannalla ja veteen ei ollut asiaa. Tuulen voimakkuus oli vain 5-7 metriä sekunnissa. Paikalliset kertoivat, että elo- syyskuun vaihteessa tulee hellekauden päätteeksi viisi päivää kestävä myrsky ja toden totta mainingit tyrskivät vain viiden päivän ajan.













Retkellä kappale kauneinta Kreetaa saimme tutustua jylhiin Samarian rotkon maisemiin ja kauniiseen luontoon. Kiertomatkan aikana opas tiesi kertoa paljon spesiaalitietoa historiasta ja kansasta. Kuten muun muassa Kreetalla on 34 miljoonaa oliivipuuta ja Kreeta tuottaa viisi prosenttia koko maailman oliiviöljystä. Paikalliset nauttivat litran oliiviöljyä viikossa ja siitä syystä kaiketi naisten odotettu keski-ikä onkin 92 vuotta ja miehillä 89 vuotta. Mikä se keski-iän odotus olisikaan, jos aamupala olisi hieman terveellisempi kuin puoli askia tupakkaa ja kahvia. Kreetalaisista 80 prosenttia polttaa tupakkaa. Onkohan se tupakoimattomien 20 prosenttia lapsien määrä. Toivottavasti.


























Kreetan tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous ja matkailu, josta matkailu taitaa nykyisin viedä reilusti voiton. Entisaikaan kun perheeseen tuli vävyjä, niin ei niin mieluisalle vävylle annettiin rantapalsta ja mieluisammalle oliivitarha. Nykyisin taitaa palvelulla ja turismilla ansaita paremmin kuin maataloudella.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
"Olive tree of Vouves" Natural monument on 3000 vuotta vanha oliivipuu.

maanantai 9. elokuuta 2010

Hellettä

Nyt on ollut hellettä ja ukkosmyrskyä. Myrsky on tainnut riehua jo ihan koko maassa tehden aivan valtavaa tuhoa ja mittavia vahinkoja. Metsissä on kaatunut puita kuin tulitikkuja. Metsäyhtiöille on nyt materiaalia työstettäväksi.

Heinäkuun ja elokuun lämpöennätykset ovat olleet ihan huippua, pitkälti yli kolmenkymmenen asteen. Venäjällä on mitattu 38,7. Se on kuin kuumetta tai lievää lämpöä ihmiskehossa mitattuna. Pakistanissa on toukokuussa ollut 50,5 astetta, huonosti lämmitetyn saunan lämpötila.

Pitkästä hellekaudesta johtuen on Venäjällä maa kuivunut rutikuivaksi. Se on kuin ruutitynnyri, joka syttyy palamaan pienestä kipinästä ja palo etenee kulovalkean tavoin. Järkyttävää. Suomessakin olemme saaneet osamme tuosta palosta savuhaittoina. Savu peitti auringon ja salamat. Saakohan tuolla savumäärällä peitettyä avaruuden mustan aukon ja hidastettua ilmaston lämpenemistä. Siinä riittää pohtimista…

Vaikuttaa siltä, että on alkamassa viileämpi kausi juuri kun olen tottumassa tähän helteeseen. Onkohan jossain vielä yhtä lämmintä?
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Luova tauko

Eeva Joenpelto kirjoitti kirjan nimeltään viisaat istuvat varjossa. En nyt tiedä olenko niin viisas, mutta pidän lämpöisestä kesästä ja istun mieluusti varjossa. Nyt on ollut lämmintä. On siis ollut oikea kesäsää, aivan kuin lapsuuden kesät. Sillä erotuksella, että lapsuudessa ne olivat paljon pitempiä kuin aikuisena. Joidenkin mielestä on ollut ehkä liiankin lämmintä suorastaan hellettä. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti aamuisin löntystellyt kävellen töihin vaikka lämpömittarin lukema on ollut reilusti päälle kahdenkymmenen asteen. Työhuone on suhteellisen hyvin ilmastoitu. Siellä on ollut sitä tarvittavaa varjoa ja viileyttä iltapäivään asti joten työskentely on heinäkuussa ollut varsin miellyttävää. Onneksi ilmastointiremppa tehtiin jo pari kesää sitten eikä tänä kesänä. Sinänsä kummallinen yhteensattuma, että ilmastointiremontti tehdään kesällä ja patteriremontti talvella. Toki se tekee jokapäiväisyydestä extremeä.

Kotona sitä vastoin olen keskittynyt vain olemiseen. Keskeneräisiä projekteja on odottamassa valmistumista, mutta en jaksa nyt neuloa sukkaa tai mitään muuta tavanomaista. Annan niille lomaa ja lepoa. Joitakin pieniä ideoita on silloin tällöin pulpahtanut mieleeni ja olen saanut jopa jotain valmiiksikin. Ei muuta kuin catwalkille… Barbie.


maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mitä kaapista löytyy

Tein viime syksynä varsinaisen löydön erään lankakaupan tarjouskorista. Ostin kerän aivan ihastuttavaa Katian Bombay – lankaa. Siinä vaiheessa en tietenkään ajatellut mitä siitä neuloisin. Lanka oli vain ostettava talteen. Talven aikana lanka marinoitui muiden lankakerien kanssa talvisäilössä. Sata grammaa puuvillalankaa ei riitä juuri mihinkään. Ei edes vauvalle takiksi. Luovuus oli kovalla koetuksella kun piti keksiä mitä langasta valmistaisin. Pelkäsin jo, että se perinteinen. Tuluskukkaro. Kumma kyllä mieleeni ei edes tullut, että olisin käynyt ostamassa samaa lankaa lisää. Olisi kai ollut liian helppo ratkaisu. No joka tapauksessa käänsin ympäri kaikki puuvillalankavarastoni ja aloitin värisommittelun. Onneksi olin aikoinani sulovilenmaisesti hamstrannut kirpputorilta muutaman kerän Tennessee – lankaa parempaan talteen. Aloitin neulomisen jakun helmasta ja seuraavaksi neuloin hihat yksivärisellä. Siinä vaiheessa vielä oletin, että lanka jotenkuten riittäisi, mutta mitä vielä. Jouduin purkamaan ja etsimään taas uuden värin, jolla jatkaa. Koko neulomisen ajan piti olla varasuunnitelman varasuunnitelma millä värillä ja minkälaisella langalla jatkan, mutta niinpä vain valmistuikin takki.


























Samalla metodilla valmistui myös vähän isompaa kokoa oleva toppi. Lankana ovat Katian Samba ja Tennessee, jotka löytyivät omasta varastosta, mutta vihreän sävyihin sopivaksi langaksi ostin italialaisen Mondial’in Cometan.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Juhannuksena

Olin juhannuksen aikaan erään ystävättäreni luona päiväkahvilla. Istuskelimme parina päivänä heidän terassillaan nauttien vanhan puutarhan kauneudesta maailmaa parantaen. Säätila yllätti positiivisesti. Juhannuksena ei satanut, vaikka meteorologit varovaisesti olivat uskaltaneet vähän vihjailla siihen suuntaan. Aattona oli pilvistä ja juhannuspäivänä tuulista ja aurinkoista. Ne luvatut sateet taisivat olla varsin paikallisia ja keskittyivät enempi keskeiseen Suomeen.
Parin metrin päässä terassipöydästä kasvoi vanha omenapuu, joka oli täynnä raakileita. Yht’äkkiä omenapuuhun lehahti lintu. Ensin luulimme, että se olisi ollut paikallinen hävittäjälentäjähäirikkö, räkättirastas, joka teki syöksylentoja ja silmukoita tiuhaan tahtiin omenapuun oksien alitse aina häviten naapuritontilla kasvavan hevoskastanjan oksien suojaan. Mutta mitä vielä sehän oli tikka. Valkoselkätikka. No ei kai nyt sentään, vaan urospuoliseksi pikkutikaksi otaksuisin.













Kuvaustaidostani ja kamerani olemattomasta zoomista johtuen tikkakuva vaikuttaa piilokuvalle. Onneksi kuitenkin huomasin ikuistaa lintujen juoma-astian, että edes yksi lintu…

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Hyvää juhannusta

 













Aurinkoista juhannuksen aikaa.. vaikka sataisi. Sateen jälkeen tulee aina pouta..

torstai 17. kesäkuuta 2010