Huivi

Jokin aika sitten sain valmiiksi Heidi Alanderin suunnitteleman hienon Nurmilintu –huivin, jota olin jo pitkään fanittanut. Oma valmistunut versio ei vedä läheskään vertoja alkuperäiselle Nurmilinnulle. Enempi on räkättirastastasoa. Värityksen puolesta voisi mukailla vaikka taviokuurnaa tai villiviiniä. Lankavalintani ei ollut ihan järkevä, ainakaan näin ensimmäiseksi neulomukseksi, mutta väritys on taas lahjansaajan väreihin sopiva. Pitsiosuuden neulominen tuotti vaikeuksia siten, että purin ja neuloin pitsiosuudet moneen kertaan ja vieläkään ne eivät taida olla mallinmukaiset. Syynä lienee langan tummahko väritys tai sitten vain olen niin tumpelo etten osaa lukea ja laskea. 

Lankana on TAIKA-sukkalanka ja puikkoina numeron 3,75 pyöröpuikot.

Pieni pipo

Näin Eiran Langat blogin sivuilla mukavan hatun mallin. Ostin langat (Debbie Bliss Luxory Tweed) ja neuloin ohjeen mukaan. Sovitin keskeneräistä neuletta kun se alkoi näyttää aivan hurjan suurelta. Purin tekeleen ja aloitin alusta pienemmillä puikoilla, mutta samalla silmukkamäärällä ja neuloin edelleenkin ohjeen mukaan. Sama tulos ja ei muuta kuin purkuun. En vielä luovuttanut vaan pienensin silmukkamäärää sekä lisäyksien määrää. Sovitin useaan kertaan ja annoin hieman valohoitoa ennen kuin uskalsin katkaista langan ja päätellä. Odottelin sitten tilaisuutta, että voisin kuvata hatun. Sovitin vielä hattua omaan päähäni, jolloin kuvassa olevalta mallilta sain arvion: ”Hahhahhaa se on naurettavan pieni.” Mitä siihen sitten on enää sanottavaa….   

Syksyistä säätä

Opiskelijoiden syyslomaviikolla sää oli erittäin vaihteleva, oli vesisadetta, räntäsadetta, pakkasta ja auringonpaistetta.  Lomaa vietettiin lenkkeillen, shoppaillen ja nautiskellen herkullisista välipaloista.

Sen verran viileää on ollut, että talitintit ovat nakutelleet parvekelasia päästäkseen parvekkeelle. Katsellet tuikeina eikö kukaan päästä sisään. Vai ovatkohan ne peilailleet lasia vasten, että kuka komea tintti tuijottaa vastaan. 

Lapaskelejä on ollut jo pitkään, niinpä tein tilauksesta Cherry Tree Hill’in langasta lapaset.

 Regian Zoofari –lankojen jämistä on valmistunut myös sukat kokoa 39/40. 

Lämmikettä sormille

Täysinäisessä käsityökirjojen hyllylläni oli vielä parin kirjan mentävä aukko, joten ostin alla olevat teokset. Saumatonta neulontaa –kirjaa olin jo keväästä asti odotellut, kun näin Elämänlankaa –blogissa sen suomentamisesta kirjoituksen. Sukupolvien Silmukat on ansiokas kokoelma vanhoille sukka- ja lapasmalleille. Kirjoneuleiden mallit ovat myös nykypäivää siis ihan klassikkoja käsityöpiireissä. Teos on kunnianosoitus esiäitiemme käsityötaidoille.

Koleina syksyn päivinä kaipaa lenkkeillessä lämmikettä käsille. Niinpä neuloin sukkalankojen jämistä ohuet lapaset, joita voi kovilla pakkasilla pitää toisten lapasten alla. Ihan vain yksinkertaisella raitamallilla ja numero kakkosen puikoilla.

Syksyn värejä

Eilen valmistuneiden sukkien nimeksi muodostui tämänpäiväisen kuvassession aikana Autumn. Ehkä siihen vaikutti langan väritys, ruskamaisema ja tänään kuuntelemani entisten nuorten sävellahjan musiikki. Jostain syvältä muistini kätköistä muistui mieleen The Spencer Davis Group’n albumi ”Autumn 66”, jota aikoinaan tuli kuunneltua paljonkin. Varsinkin kappaletta When a man loves a woman, josta on tehty useita eri versioita. Spencerit eivät olleet kappaleen ensiesittäjiä.

Sukkiin käytetty lanka on On linen Supersocke Bambus-Color -lankaa ja puikot numeroa 2.

Lanka sisältää 50 prosenttia villaa, 25 prosenttia viskoosia ja 25 prosenttia polyamidia vaikka nimenä on Bambus-Color. Koska lanka on turkkilaista alkuperää, niin tuon sanan Bambus merkitystä en osaa arvata.