Kanadanhanhi

Tänään lenkkeilin kameran kanssa lähes kahdenkymmenen kilometrin matkan. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta onneksi merituuli vilvoitti sopivasti. Matkan pituus kieltämättä tuntui hieman jaloissa. Otin retkellä muutamia kuvia kuten myös tästä Kanadanhanhiperheestä. Rannalla oli kolme emoa pesueineen. Suloisilla untuvikoilla on hyvä suojaväri. Ilman isoja lintuja tuskin olisin huomannut poikasia rantaruohikosta lainkaan. Yritin varovaisesti kuvata häiritsemättä perheen auringonottoa ja lounaan odotusta. Emot ovat varsin aggressiivisia jopa hyökkääviä kun suojelevat poikasiaan.

Tämänpäiväisessä valtakunnallisessa sanomalehdessä oli kirjoitus, jonka aiheena oli lintujen muutto. ”Tänä keväänä muutto osui parhaiten kaakonkulmalle, jossa laskettiin 28100 valkoposkihanhea.”

Valkoposkihanhi sekoitetaan usein Kanadanhanheen. Kanadanhanhi on kuitenkin suurempi, ruskeavartaloinen ja sen poskilla on vain vähän valkoista.

Olen ilmeisen väsynyt kun naurattaa Wordin oikeinkirjoitusopastus miten sana Kanadanhanheen pitäisi kirjoittaa. Opastuksen mukaan pitäisi korjata Kanadan-hanheen, Kanalanhanheen tai Kanavanhanheen. Oikeinkirjoituksen korjaamisella teksti voi muuttua varsin koomiseksi. Samoin kun joskus on käytetty käännöksissä vieraista kielistä apuna käännöskonetta.

Valokuvatorstai - juhlan kunniaksi

Torstaiblogit ovat toimineet 2 vuotta. Tämänkertainen haaste on juhlan kunniaksi.
Tässä kuvassa ei ole mitään kakkoseen viittaavaakaan.. mutta silti näiden Trumpettipuun kukkien myötä paljon onnea Valokuvatorstaille!

Tuoksuissa tuomien valkoisten kukkasten..

Kukkien ja kasvien valokuvaaminen on melkein samaa kuin joskus ennen, vuonna kivi ja miekka, kun vielä oli lupa kerätä Herbaarioon kasveja. Joskus oli jopa pakko. Jostain kumman syystä silloin niiden kerääminen jäi aivan viimetippaan, vähän ennen koulun alkua. Kasvikokoelmat täyttyivät loppukesän heinistä. Nykyisin tulee ihan mielenkiinnosta, kun ei ole pakko, katseltua millaisia kasveja milläkin seudulla kasvaa.

Olen toukokuun aikana keräillyt digitaaliseen Herbaariooni alla olevat valkokukkaiset kasvit. Pakko on tunnustaa, että tunsin näistä ennestään vain tuomen.














Lehtien perusteella epäilen paatsamaksi, jota en ole nähnyt koskaan kukassa. Mustia marjoja muistan nähneeni ja ihmetelleeni. ”Interwepistä” en löytänyt kuvaa, jossa olisi ollut kukkia. Ehkä jollakulla on paremmin tietoa.
















Kevättähtimö














Litulaukan lehtiin olin kiinnittänyt huomiota jo useana kesänä, mutta mistään kasviosta en osannut pelkästään lehtien perusteella hakea vastausta. Vasta tänä keväänä huomasin pienet valkoiset kukat, niin oletan hoksanneeni mistä on kyse. Luin jostakin, että sen valkosipulille maistuvista lehdistä voi valmistaa tomaatin kanssa salaattia. Tosin litulaukat näyttävät kasvavan koirien ulkoilureittien varsilla, joten… niissä on varmasti lisäaromeja kosolti.. mutta se onkin jo toinen tarina.

Pätkävärjättyä

En ole mikään järjestyksen ihminen, mutta.. hieman häiritsee…

Olen joulun jälkeen neulonut samalla mallilla muutamat villasukat. Lankana on ollut eri valmistajien pätkävärjättyjä lankoja sadan gramman kerissä. Pätkävärjätyissä langan värit vaihtuvat tietyn järjestyksen mukaan. Ahneuksissa, kun halvalla sai kuten sulovileen, ostin pätkävärjättyä sukkalankaa 50 gramman kerissä kerät aina samaa väritystä. Aloin neuloa toista sukkaa uudesta kerästä. Ehdin neuloa varren melkein valmiiksi kunnes huomasin, että lankaa ei olekaan keritty kaikille kerille samansuuntaisesti. Nyt sitten toinen sukka on neulottava niin, että lanka juoksee kerän sisältä.

Valokuvatorstai - YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus

3 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Digikamerani on aika simppeli, jossa on vain pieni mahdollisuus zoomailuun. En omista minkäänlaisia telejatkeita enkä muitakaan asiaan enempi vihkiytyneiden tykötarpeita. Siitä syystä otoksissani varsinainen ”pihvi” on usein pienenä keskellä kuvaa. Olen huomannut kun olen seurannut Valokuvatorstaihin osallistujien otoksia, että kuvaaminen vaatii todella taitoa ja näkemystä. Niitä taideteoksia katselen kaikella ilolla ja kunnioituksella.
Olen varmasti varsin koomisen näköinen kun hiippailen metsissä ja puistoissa lintujen perässä ja yritän saada jonkinlaisen kuvakulman niihin. Kuvassa oleva talitinttiraukka luulee olevansa pensaassa, oksalla turvassa. Vähän niin kuin pää pensaaseen, ettei itse näe.

Äitienpäivä

Vuosimallia 1942 olevan Pikku Jättiläisen, jonka on toimittanut Yrjö Karilas Tietokirjaksi nuorisolle, muistokirjaksi aikuisille ja ohjekirjaksi opiskelijoille, mukaan Äitien päivää on Kotikasvatusyhdistyksen aloitteesta ryhdytty viettämään toukokuun toisena tai kolmantena sunnuntaina. Kodeissa, kouluissa ja erilaisissa järjestöissä muistetaan tällöin äitejä ja heidän työtään ja järjestetään juhlia, joihin äidit kutsutaan juhlavieraiksi.

Ajatus toteutettiin ensi kerran Yhdysvalloissa 1914; Suomessa Äitien päivää on vietetty vuodesta 1918. (Uusi Tietosanakirja vuosimallia 1966)

Kahdeksanvuotiaan tyttären askartelema kortti

Valokuvatorstain haaste: jatka kuvasta

Öljyvärimaalauksen La Blanchisseuse (The Laundry Worker) on maalannut Henri de Toulouse-Lautrec. Maalauksen pyykkärinainen saattaa miettiä katsoessaan ikkunasta ulos; kukat pitäisi kastella...

Kevään merkkejä

Kevään aikana aurinkoisina viikonloppuina olen lenkkeillessäni kantanut kameraa kaulassani ja yrittänyt kuvata kaikkea uutta ja ihmeellistä, mitä lumen alta on paljastunut tai mikä muuten on näyttänyt mielenkiintoiselta. Alla käenrieska, valkovuokko, mukulaleinikki ja leskenlehti - tunnistukset perustuvat mutu-tuntumaan.

Valokuvatorstai - "aatteen palo"

Viikon haastesanana on ”aatteen palo”. Kuvan kohteessa on ideaa – aatetta, kun syöttää talven aikana talitiaisille ja varpusille talipalloja. Ihan näyttää vihreältä…