tiistai 24. marraskuuta 2009

Syksyn sävel

”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista” riimitteli Juice seitkytäluvulla. Tänään on kulunut kolme vuotta Juicen kuolemasta. Hänen sanoituksena eivät kuitenkaan kuole.

Itse ”hurahdin” Juicen teksteihin joskus 80-luvulla. Sanoitusten nokkeluus, monimerkityksellisyys tai -mielisyyskin viehättää minua. Pyromaani palaa rikospaikalle levyn kappaleessa ”Musta aurinko nousee” on siitä hyvä esimerkki. Muistaisin, että joskus 90-luvulla Jake Nymanin, silloisessa radio-ohjelmassa oli Juice vieraana ja siinä hän mainitsi, että kyseisellä riimillä on neljä merkitystä. Minä hoksaan niistä vain kolme enkä edes sitä neljättä muista. En siis tajunnut sitä.

Pienen tyttäreni sanalliseen arkkuun Juice teki syvän vaikutuksen biisillä ”Ei elämästä selviä hengissä”. Tyttärestä oli hauskaa laulaa renkuttaa Ei elämästä selviä hengissä, se on yhteistä pomossa ja rengissä, ei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan Kekkosen kengissä…

Mikko Alatalon kirjoittama Epilogi, muistokirjoitus, Santtu Luodon ja Mikko Montosen kokoamassa kirjassa Juice, on lämmin ja koskettava. Hyvän ystävän ajatuksia.

”Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin… ”

Ei kommentteja: