maanantai 25. elokuuta 2008

Born to be wild





















Yli kolmenkymmenen tuhannen muun tavoin kuuntelin taiteiden yön ilmaiskonserttia Senaatintorilla perjantai-iltana. Tunnelma oli tiivis ja kaihoisa. Basson jyske värähteli rintalastassa. Rytmikäs musiikki pisti kehon liikkeeseen ja ”steppaamaan” mukulakivillä. Musiikkina oli neljäkymmentä vuotta sitten levytetyt kappaleet ja esittäjinä oli edustava joukko tämän ajan artisteja. Marzi Nyman suoriutui esimerkillisesti "tuuratessaan” Jimi Hendrixiä ja Ismo Alangon ja Cantores Minores kuoron esittämä Kolmatta linjaa takaisin oli vaikuttava esitys. Kaiken kaikkiaan konsertti oli upea. Eikä vähiten sään suhteen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Teitä onnekkaita! Säät suosivat ja hyvää musiikkia. Mitähän meidän pitäisi tehdä täällä, että saisimme samat oikeudet. No, hyvä on, oli meilläkin ilmaiskonsertti, eikä edes satanut juuri silloin, että pitäisi kai olla tyytyväinen. Mutta esiintyjänä ollut jorma kääriäinen ei juuri sytytä.. Onneksi riku niemen orkesteri kohotti konsertin elämykseksi.

Sanottakoon sitten niin, että näitä päiviä saisi olla enemmän!
Aurinkoa ja konserttia. Ihminen kaipaa kulttuuria ja sirkushuveja - vai miten se oli ü

kipi kirjoitti...

Se on totta, että pääkaupunkiseudulla on runsaasti erilaisia tapahtumia. Tietty riippuu myös paljon siitä mikä kiinnostaa ketäkin. Vuoden myöhäisemmällä puoliskolla on ainakin minua kiinnostavia tapahtumia.:)

En minäkään voi väittää, että "fanittaisin" Jorma Kääriäistä. Ennemminkin Ville Valoa esittäessään Baddingin musaa. Tuli nimittäin kesän aikana telkasta uusintana. Aika hienoa oli. :)

Sään suhteen taitaa tänä kesänä kaikki suomalaiset olla samassa veneessä.. Onneksi ei sentään vielä tulvat pahemmin haittaa, että olisimme vaarassa hukkua.. :) Tänäänkin on satanut koko päivän.

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan, onnekkaita! Näitte & koitte konserttia paljon pidemmälle kuin me. Meidän piti suojella pienempien korvia (vaikka korvatulppia jaettiin, niitä ei saatu tungettua korviin - väärää kokoa!).

kipi kirjoitti...

Ei mekään ihan niin kauaa oltu, että olisimme nähneet kun Mike Monroe kiipesi "puuhun". :)