Päivittelyä

No niin nyt se ensilumi sitten vihdoin satoi myös pääkaupunkiseudulle. Kaisaniemessä on mitattu lumen syvyydeksi 2 senttiä. Lumitöitä ei vielä tarvitse tehdä. Toivottavasti maa pysyisi valkoisena. Pysyyhän se, jos säätila on pakkasen puolella, kuten tänään ainakin oli. Maisema on heti hieman valoisampi. 

Hyvää alkanutta vuotta

Lomalla

Blogin päivitys näyttää tyrehtyneen melkein kokonaan, mutta jos sentään silloin tällöin saisin muutaman rivin kirjoitetuksi.

Olin parin viikon mittaisella lomalla etelässä siis Etelä-Suomessa. Sää oli ihanan aurinkoinen lepoon,

 lenkkeilyyn ja lukemiseen.  Aamuisin oli yöpakkasten jälkeen kuivaa, mutta joka aamulenkillä hämmästelin edellisen päivän aikana suurentuneita sulia alueita. Kesä on kaiketi tulossa.

Luin muutaman dekkarin, taattua Seppo Jokista, Matti Yrjänä Joensuuta, Lars Kepleriä ja muutaman Arhipan ehdin ahmia. 

Lars Keplerin pokkari Paganini ja paholainen (Kustannusosakeyhtiö Tammi, painettu Liettuassa 2012) oli uusin lukemistani kirjoista, peräti yli 600 sivua sisältävä teos. Kirja oli luettava yhteen menoon, joskin jossain vaiheessa alkoi ärsyttää juonen kannalta epäolennaisten asioiden selvittely sivu tolkulla. Kirjan yhtenä päähenkilönä on suomalaissyntyinen rikospoliisi Joona Linna, jolla on aivan uskomattoman hämmästyttävä kyky selvittää rikoksia.

Salanimi Lars Kepleriltä on ilmestynyt myös Hypnotisoija ja Tulitodistaja, joita en ole vielä lukenut.     

Ulkoilua

Hyvää kuluvaa vuotta tai joku toivottaisi jo hyvää loppuvuotta, ihan miten vain, mutta hyvää kuitenkin!

Tässä viikonvaihteessa on lintujen pihabongaus, jolla tarkastellaan montako yksilöä ja lajia on selvinnyt pahimman talven yli. Kun asun kerrostalossa, jossa ei voi pitää lintulautoja parvekkeilla eikä liiemmin pihassakaan, niin kävelin puistoon, yhteiseen lintujen ruokintapaikalle tarkastamaan tilannetta.  Mitä ilmeisimmin linnuilla oli siihen aikaan juuri siesta, koska ruokintapaikalla oli varsin hiljaista. Kotvan siinä sitten tiirailin ja seisoskelin, niin pari yksilöä pyrähti paikalle. Kovin olivat kiireisiä liikkeissään. Eivät malttaneet olla hetkeä paikoillaan, että olisin saanut ikuistettua hyvät potretit.  Oman tunnistukseni mukaan paikalla oli pari talitinttiä ja muutama mustarastas.

Puistossa oli muuten varsin vilkas liikenne. Latujen uraputkissa oli suksijoita kiitettävän paljon.  Muutama koiran ulkoiluttajakin oli lenkkeilemässä. Alkuun luulin, etten näe yhtään lintua vaan pelkästään lintukoiran. 

Joulun aikaa

Talvipäivän seisauksen päivänä

Tällä hetkellä näyttää hyvin todennäköiseltä, että saamme valkean joulun. Pääkaupunkiseudulla on lumen syvyys jo kolmisenkymmentä senttiä. Ihan kiitettävä määrä porolle ja joulupukille. Vai millä se joulupukki nykyisin kulkeekaan. Niin ja onkohan hän aito ruotsalainen vai suomalainen joulupukki. Vai virkaveli. Siinä sitä riittää nyt jännittämistä….

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Merry Christmas and Happy New Year

Taidetta

Kävin tutustumassa taidenäyttelyyn ”150 vuotta syntymänsä jälkeen Helene Schjerfbeck palaa Ateneumiin, pitkistä portaista piittaamatta”. Moni muukin oli ajatellut samoin, että syksyisenä lauantaipäivänä voi nauttia taiteesta sisätiloissa kun viikonvaihteelle oli luvattu sadetta. Taiteesta kiinnostuneita olikin valtavasti, jonotettiin vaatenaulakolle, lipunmyyntiin ja lopulta taideteosten näköetäisyydelle.  Tosin lauantaina paistoi aurinko ja oli upea syksyinen sää.

Minulle oli paljon uutta tauluissa kun en ollut aiemmin tutustunut Schjerfbeckin taiteeseen lukuun ottamatta hänen omaa kuvaansa, mikä lienee tavallaan hänen brändinsä. Aivan uskomattoman upeita olivat hänen tulkintansa lapsista, äidistään ja itsestään eri aikakausina. Hänen omista kuvistaan olin ymmärtävinäni hänen tulkinnan elämän rajallisuudesta ja ihmiskehon muutoksesta.  

En todellakaan ole mikään taiteen tuntija tai ekspertti alalla. Aiemmin vieraillessani Pekka Halosen näyttelyssä ja ihaillessani Halosen siveltimen jälkeä hieman ihmettelin mikä yleisesti ottaen on taidetta, sain nuorelta (silloiselta 8-vuotiaalta) asiantuntijalta kommentin ” Kuule mummo, yksi siveltimen vetokin voi olla taidetta”.  Yritän siis muistaa omat rajani.  

Eilen myös seurueeseeni kuului pieni asiantuntija, 2-vuotias neiti, joka on tutustunut jo nuoresta iästään huolimatta Taidekeskus Salmelan näyttelyihin. Kysyttäessä hänen kommenttiaan eilisestä tilaisuudesta, hän vaikeni. Tosin hänen mielestään eilinen bussimatka oli kiva ja ehkä myös junamatka leikkivaunussa. 

Heinäkuisia juttuja

Nyt on lomailtu Karjalan kunnailla käet taskussa helteitä odotellen ja sateen sattuessa sateessa. Jonain päivänä kastuinkin ihan perusteellisesti  kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Olin polkupyörällä liikenteessä ilman sadetakkia vaikka tiesin, että sadepilvet olivat ylittämässä tienoon. Uhmasin sään haltijaa ja siitä sain sitten palkan. Kesäsade on kuitenkin ihan virkistävää ja tilanne huvittava näin jälkeenpäin.  

Jo perinteisesti vierailin Taidekeskus Salmelan näyttelyssä, josta muutama otos. Näyttely oli tai on kaikin puolin monipuolinen, tyyliin jokaiselle jotakin. Itseäni miellytti realismi ja näyttelyssä oli runsaasti lapsiaiheisia ja kukka-aiheisia taideteoksia esillä. 

Kukkaketo

Vuosien mittaan on ”päässyt kerääntymään kasapäin” kaikenlaisia paksuhkoja (7 veljestä) villalankoja. Yleensä olen neulonut kyseisestä langasta villasukkia, saapassukkia. Nykyisin neulon ohuemmista langoista.  Nuo ovat odottaneet kiltisti vuoroaan, aikaa parempaa. Tänä keväänä koitti sitten aika etsiä langat ja aloittaa virkkaus. Inventoin lankani ja suunnittelin torkkupeiton mallin, Hexagon, kuusikulmainen neliö, jonka yhdistäminen onnistui hyvin viimeisen kerroksen virkkauksella valmiisiin neliöihin.

Pohjaväriksi sopi mielestäni hyvin arkisen harmaa saapassukkalanka, jota oli niin paljon, että se rauhoitti muuten kirjavan peiton. Ideana oli, että jokaisen kukkasen ulommainen kerros on vihreä kuten kukkien lehdet. Vihreää väriä jouduin etsiskelemään kaapeistani, jopa yksi keskeneräinen sukanvarsi sai purkutuomion. Muita värejä oli riittävästi.  

Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.