Parga, Epiruksen provinsissa

Pari kolme viikkoa sitten oli lentokoneeseen nousu edessä. Sää oli lentoasemalla varsin surkea. Satoi kaatamalla. Kolmen ja puolen tunnin päässä oli jo hellettä, + 31 varjossa, ja Parga, Kreikan mantereen länsirannikolla. Uskomatonta. Tosin Keski-Euroopassa on ollut rankkasateita, tulvia, helteitä ja heinäsirkkoja. Matkallakin oli jonkin verran turbulenssia, mutta kippari löysi sopivan ”putken”, jossa lensi.

Kaksi viikkoa lomalla ystävällisten kreikkalaisten parissa kuunnellen kaskas-sirkkojen sahausta, mikä sen rentouttavampaa. Aurinko tarttui ihoon vaikka kilometrien mittaisille rantahietikoille ei kyennytkään auringonottoon. Oli vain siirryttävä oliivipuiden varjossa kulkevaa polkua terasseiden varjoon ja tavernoihin, joiden ”sisäänheittäjät” eivät erottaneet ihon värin perusteella turisteiksi paikallisesta väestöstä vaan tarjosivat kreikankielistä ruokalistaa luettavaksi. Päivällä Kreikkalainen salaatti ja kylmää juotavaa. Nestetankkauksesta oli pidettävä huolta samoin kuin suolastakin.

Tuli vain mielen, että mitenköhän se EU on ottanut huomioon nuo työsuojeluasiat. Nimittäin kaskas-sirkkojen jalkojen suhteen. Onhan se aikamoista sahausta kun urokset hiovat jalkojaan aamusta iltaan herättääkseen naaraiden huomion. Tuleekohan siinä jo rasitusvammoja.

Hyvää Juhannuksen aikaa

On juhannusviikko, keskikesä, päivä on pisimmillään ja päivälämpötila on alle 15 asteen. Puhutaan ilmaston lämpenemisestä. Ei ainakaan eteläisessä Suomessa ole ollut helteitä eikä oikeastaan lämmintäkään kuin satunnaisesti. Voisi kysyä mikä erottaa tammikuun kesäkuusta. Kesäkuussa on vähemmän lunta. Lämpötila on suurin piirtein samaa luokkaa. Toki pääkaupunkiseudun ja rannikon lämpötilaan vaikuttaa myös meri kesällä viilentävästi ja talvella lauhduttavasti.

Sanotaan, että maapallon ilmasto on lämmennyt. ”Naisen lokiikalla” kuvittelisin, että kesällä olisi myös lämpöisempää. Maapallon lämpenemisen suhteen taitaa kuitenkin olla vastuussa korkeimmat voimat - kuun vetovoima, planeettojen vetovoimat.

Tähän tilanteeseen ei auta kuin viimeinen kuulutus lomalennoille…

Dekkaripäivät 5.-6.6.2009

Viime viikonvaihteessa oli jo kolmannettoista Kouvolan dekkaripäivät. Lähestulkoonkaan kaikissa en ole ollut mukana, mutta aika monissa kuitenkin.
Tapahtuma on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen kulttuuritapahtuma. Murhiin ja rikoksiin liittyviä aiheita käsitellään eri puolilta ja eri asiantuntijoiden tiedoin. Kääntäjät esittelevät ulkomaisia, vähemmän tunnettuja dekkareita kuten slaavilaisia.

Jo usean vuoden ajan on järjestetty dekkarinovellikilpailuja. Esiraati tekee alkuvalinnan ja vuosittain vaihtuva päätuomari valitsee voittajan tai kolme parasta kirjoittajaa.
Uudet esikoiskirjailijat esitellään. He saavat kertoa kirjoistaan samoin kuin vanhemmat tekijätkin. Yleisö saa kysellä mitä heidän tutuilleen, Maria Kalliolle, Anna Laineelle, komisario Koskiselle tai Kari Takamäelle jne kuuluu.

Tänä vuonna oli päivien vetonaulana Maalaislääkäri Kiminkinen, joka opasti; Ei ole olemassa mitään erillistä työelämää. On yksi kokonainen elämä, josta ei jäädä eläkkeelle.
Tietokirjailija ja tutkija Jaana Venkula luennoi aiheesta työelämä dekkarina ja teatterina. Sitähän se taitaa useassa työpaikassa ollakin. Oikeaa jännitysnäytelmää.
Joka vuosi on dekkaripäivien ohjelmalla juoni. Ja mikäpä paremmin sopisi tähän päivään kuin tämänvuotinen otsikko - Työ tekijäänsä niittää.

Valokuvatorstain haastesana - määrämuoto

Kun luin valokuvatorstain aiheen – määrämuoto, niin heti tuli mieleeni viikonvaihteessa kuvaamani talo. Nykyisinhän talojen muodot, värit, katon muoto y.m. määrätään hyvinkin tarkasti. Vaikuttaa, että tämän talon muoto on muuttunut ajan myötä. Oletan niin. Pakko on liittää kaksi kuvaa, että talon muoto tulisi vähän paremmin esille.

Valokuvatorstain haastesana - ahaa

Ahaa - tuo on siis syötävää…

Hunajakennosukat

Neuloin sukat toiminnolla ”neulo purkaa neulo”. Se on minulle varsin tuttu tapa neuloa. Neulevinkkinä käytin Novita -lehden (kesä 2009) hunajakennosukkamallia. Alkuperäisessä mallissa on kantapääkin neulottu mallineuleella.
Taas sorruin siihen, että en malttanut lukea ohjetta vaan neuloin ymmärtämättä mahdollisia ongelmia, josta syystä jouduinkin kantapään neulomaan kolmeen kertaan ennen kuin se näytti - kohtuulliselta.
Lankoina halusin käyttää sukkalangoista tähteiksi jääneitä lankakeriä, joita on kertynyt useita nyssäköitä. Jämälankojen hyötykäytöksi on ihan hyvä vaihtoehto.

Virkkaan, värkkään..

Ponco on valmistunut joskus alkuvuodesta. Se on virkattu Novita -lehden kevät 2006 mallia 60 mukaillen. Lankana on Novitan Teddy.