Kymijoen varrella

Ruukin tehdasmuseoalue Ruotsinpyhtäällä, kuntaliitoksen jälkeen Loviisan kaupungissa, on idyllinen alue. Kävin viime vuonna vähän ennen joulua siellä ja alueesta jäi mieleen pikkujoulumainen tunnelma kun maassa oli jo vähän lunta. Sinne halusin palata kameran kanssa.

Alueella on museoita ja pikkupuoteja, joissa käsityöläiset myyvät omia tuotteitaan. On taiteilijoita ja näyttelyjä, artesaaneja ja luovia käsiä sekä paljon erilaisia tapahtumia. Osa käsityöläisistä asuu alueella läpi vuoden. Ruukki on elämänasenne.

Viehättävä Ruotsinpyhtään kirkko on rakennettu vuonna 1770. Kirkossa on Helene Shjerfbeckin maalaama alttaritaulu.  

Päärakennus on tuttu muutaman vuoden takaisesta suomalaisesta draamasarjasta Vihreän kullan maa.

Lopetetuille tehtaille ja Kymijoelle omistetun laulun Jokivarsiband (Big River) on sanoittanut Juice. Youtubesta löytyy mainio Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Harri Marstion esitys.

Lomamuistoja

Vielä on mukava muistella lomalla olleita tutustumispaikkoja. Mielenkiintoista oli mennä sinne, mistä kuului kova töminä. Nimittäin Heurekassa olivat ne dinot ja ihan melkein elävinä. Ainakin ne ääntelivät ja liikkuivat. Harmillista kun en muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta onneksi on näyttelyopas, josta selviää mielenkiintoisia asioita. Kuten sekin, että suurin dinosaurus, thyranosaurus on valtavan iso, 11 metriä pitkä ja neljä korkea. Etelä-Ruotsista on löytynyt niiden hampaita. Suomessakin ne ovat kävelleet 65 miljoonaa vuotta sitten.

Lähes kolmenkymmenen asteen helteessä oli mukava pistäytyä viileään kansallismuseoon, jossa oli nukkekotinäyttely. Se on jokaisen pikkutytön ja vanhemmankin mielipaikka. Uskomattoman ihastuttavia ja taidokkaita koteja on esillä marraskuun alkupäiville saakka. Näyttelyssä on, ei vain suomalaisten,  vaan myös muutamien ulkomaalaisten, kuten thaimaalaisella ja taisi olla italialaisella tyylilläkin sisustettuja koteja. 

Aulassa oli nukkekodin tai oikeastaan talon pienoismalli, mallia von Wright.  

Eikä tässä vielä kaikki. Tutustuminen jatkui Ateneumin aarteisiin. Nuoruudestani asti olen ihaillut Särestöniemen taidetta ja nyt sitä oli Ateneumissa nähtävänä. Eikä se tuottanut pettymystä. Toki siellä oli paljon muitakin suomalaisia arvotauluja esillä. Sellaisia, joita on voinut vain kirjojen kuvissa ihailla kuten Albert Edefeltin Ruokolahden eukot kirkonmäellä.

Vielä on kesää jäljellä....

vaikka loma onkin jo loppu tällä erää. Sää on ollut varsin normaali suomalainen kesäsää. Ainakin meteorologien mielestä. On ollut sadetta ja poutaa sekä lämmintä, joskus ehkä hieman yli omankin tarpeen. Tosin eilen aamuna +14 astetta tuntui aika viileälle yli kolmenkymmenen asteen helteiden jälkeen. Johtui varmaan töihin menosta. 
Lomallani kävin tutustumassa Mäntyharjun taidekeskus Salmelaan, joka on aivan uskomattoman upea paikka. Taideteokset olivat myös upeita. Oli taattujen vanhempien taiteilijoiden sekä valtaisa joukko nuorien teoksia. Ihailtavaa oli niin paljon, että yhdellä kertaa ei edes ehdi kaikkea sulattaa.    

Heinäkuu, lomakuu

Vierailin ennen juhannusta rodopuistossa kun tiesin, että alppiruusut ovat juhannuksen aikaan kukkeimmillaan. Myöhästyin parhaimmasta loistosta. Pensaiden alla oli jo runsaasti varisseita terälehtiä. Luultavasti sade ja tuuli olivat tehnyt tehtävänsä tai sitten kesä on etuajassa.

Aurinkoisia kesäpäiviä sivulla vieraileville

Tähtiravintola

Olin aamuisin kävellessäni töihin huomannut, että varislintujen suositun Spa mutakylpypaikan vierelle oli perustettu uusi Michelin tähden ravintola. Kävin kameran kanssa oikein ikuistamassa kohteen. À la Carte –pöydässä ei ollut asiakkaita paikalla, mutta hyvin suositulta paikalta kyseinen ravintola näytti kun ympäri ”salia” oli ”pöytiä” ollut käytössä. Samoilla kulmilla olin joskus nähnyt herra Palokärjen notkuilevan ja nuokkuvan. Lienee paikan vakioasiakas.

Birdlife

Lauantaina oli suomalaisten järjestämä birdlife tornikisa, jossa pyrittiin havainnoimaan mahdollisimman monta erilaista lintulajia lintutorneista kiikaroiden. Minäkin osallistuin ihan omaan henkilökohtaiseen kisaan lauantaina kun ajelin polkupyörällä kolmisenkymmentä kilometriä upeassa aurinkoisessa säässä. Lintuja näin paljon. Jokusen jopa tunsinkin kuten varis, harakka, naakka, pulu, lokki, räkättirastas. Yksinäinen joutsen oli myös rantapenkalla makuulla. Sen verran oli kaukana, etten pystynyt tunnistamaan oliko kyseessä uros vai naaras. Tosin en tietäisi eroa vaikka näkisin läheltäkin.

Valokuvatorstain haaste - värit



Neulojan väriterapiaa. Jokaisella neulojalla on aina "muutama" kerä odottamassa seuraavaa projektia.