Juhannusruusuja

Juhannustaikojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kukkia on kerättävä viisi, seitsemän tai kolmetoista kukkaa. Ettei käy niin kuin eräälle kun hän keräsi epähuomiossa kahdeksan kukkaa tyynynsä alle ja meni toiveikkaana nukkumaan. Aamulla herätessään hän oli hämmentynyt, kun oli nähnyt kaneista unta.

Iitin Tiltu

Suomen Ruususeura on valinnut vuoden 2008 ruusuksi Iitin Tiltun. Ruusu on löydetty Iitin kirkonkylästä. Sen alkuperää ei kuitenkaan paremmin tunneta. Lehtien ja piikkien perustella arvellaan sen olevan harvinaisen ranskanruusun ja kurtturuusun risteymä. (Viherympäristö)

Iitin Tiltu oli viidentoista,
kun pääsi se rippikoulusta.
Sulhasia tuli sille ympäri maata
ja pastorin poikaa Oulusta.
Renki se sano että "mieshä se on minnäe,
vaikka on paikka housussa.
Olen syönynnä silakkata, piimää ja mojokkata,
palvellu rikkaissa taloissa."

Valokuvatorstai - Sattuma

Olin tutustumassa alppiruusupuiston kauneuteen kun huomasin sattumalta, että männyn rungossa oli jotain punaista. Mänty oli ilmeisesti saanut sattumalta runkoonsa osuman, sattuman, joka näyttää erehdyttävästi puukolta. Mutta miten se on siihen joutunut. Onko sekin sattumaa vai tarkoituksellista. Ihmettelen..

Rouva Tiainen

Linnutkin ovat niin äärettömän moderneja ja aikaansa seuraavia nykyisin. Tuokin kuvasta juuri ja juuri pois pyrähtävä talitiaisrouva, vai liekö yksinhuoltaja, on järjestänyt asumuksensa katulamppuun. Varsin taloudellista ja rationalisoitua. Osan aikaa vuorokaudesta on lämmitys kaupungin puolesta. Siinä sitten vanhempien parisuhteelle jää laatuaikaa kun ”Imatran Voima” valaisee, lämmittää ja hautoo.

Mietityttää miten poikaset pääsevät pois. Putoavatko ne tielle vai ovatko jo lentotaitoisia kun joutuvat kadulle.

Tähtäilin jonkin aikaa lampun alla ja yritin saada talitiaisesta kuvaa kun oli tulossa tai menossa pesäänsä, mutta aina olin sekunninmurto-osan jäljessä. Minä olen hidas ja kamerani myös! En hennonut häiritä enempää ettei emo olisi vaan jättänyt pesuettaan.

Hyvään tarkoitukseenhan ne meidän sähköverot menevät kun... harakoille.

Valokuvatorstai - Inhimillinen tekijä

Keväällä ulkoillessani kohtasin tällaisen hauskan ”otuksen”.
Kovin inhimillistä on yleensäkin piirrellä seiniin, liimailla tarroja luvattomiin paikkoihin. Toki se on sotkemista ja luvatontakin, mutta joskus sitä voisi myös sanoa luovuudeksi. Inhimillistä on myös pudottaa tai unohtaa tavaroitaan, pipoja, käsineitä tai sateenvarjoja.
Inhimillistä on myös löytää jonkun kadottama pipo ja nostaa se ilmastointiputken päälle.

Kanadanhanhi

Tänään lenkkeilin kameran kanssa lähes kahdenkymmenen kilometrin matkan. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta onneksi merituuli vilvoitti sopivasti. Matkan pituus kieltämättä tuntui hieman jaloissa. Otin retkellä muutamia kuvia kuten myös tästä Kanadanhanhiperheestä. Rannalla oli kolme emoa pesueineen. Suloisilla untuvikoilla on hyvä suojaväri. Ilman isoja lintuja tuskin olisin huomannut poikasia rantaruohikosta lainkaan. Yritin varovaisesti kuvata häiritsemättä perheen auringonottoa ja lounaan odotusta. Emot ovat varsin aggressiivisia jopa hyökkääviä kun suojelevat poikasiaan.

Tämänpäiväisessä valtakunnallisessa sanomalehdessä oli kirjoitus, jonka aiheena oli lintujen muutto. ”Tänä keväänä muutto osui parhaiten kaakonkulmalle, jossa laskettiin 28100 valkoposkihanhea.”

Valkoposkihanhi sekoitetaan usein Kanadanhanheen. Kanadanhanhi on kuitenkin suurempi, ruskeavartaloinen ja sen poskilla on vain vähän valkoista.

Olen ilmeisen väsynyt kun naurattaa Wordin oikeinkirjoitusopastus miten sana Kanadanhanheen pitäisi kirjoittaa. Opastuksen mukaan pitäisi korjata Kanadan-hanheen, Kanalanhanheen tai Kanavanhanheen. Oikeinkirjoituksen korjaamisella teksti voi muuttua varsin koomiseksi. Samoin kun joskus on käytetty käännöksissä vieraista kielistä apuna käännöskonetta.

Valokuvatorstai - juhlan kunniaksi

Torstaiblogit ovat toimineet 2 vuotta. Tämänkertainen haaste on juhlan kunniaksi.
Tässä kuvassa ei ole mitään kakkoseen viittaavaakaan.. mutta silti näiden Trumpettipuun kukkien myötä paljon onnea Valokuvatorstaille!