Luin syyslomallani Marianne Peltomaan
kirjoittaman dekkarin Tilinteon aika. Kirja kertoo Helsingissä olevan
tilitoimiston henkilöistä. Alkuun tuntui, että henkilöitä on ihan liikaa, mutta
keskikokoisessa tilitoimistossa on paljon työntekijöitä. Jokaisella henkilöllä
on kuitenkin joku tehtävä tai osuus juonen kulussa. Tilitoimistossa on ihan
samoja paineita ja tuottavuusongelmia kuin mitä tällä hetkellä on lähes
kaikissa työpaikoissa. Työt pitäisi tehdä vähemmällä henkilömäärällä ja aina
vain nopeammin, joten sinänsä ajankohtainen aihe.
Mielenkiintoista oli kulkea metron
matkassa Itäkeskuksen ja keskustan väliä sekä välillä poiketa Pasilan
poliisitalolla. Tapahtumapaikat ovat ihan oikeat ja antavat siten tarinalle
mielestäni syvyyttä ja toden tuntuvuutta.
Näin käsityöihmisenä koin kirjan alun
sotkuiseksi lankavyyhdiksi, jossa on monta langanpäätä. Jokaista langanpäätä
edettiin pätkä kerrallaan kunnes kaikki langat koottiin yhdeksi selvitetyksi ja
kerityksi keräksi. Päästyäni selville eri henkilöistä, en malttanut päästää
kirjaa käsistäni vaan halusin pikaisesti selvittää, missä on se punaisen langan
pää. Kuka on syyllinen.
Kirjailija Marianne Peltomaa,
rikoskonstaapeli Vera Gröhn ja komisario Heimo Partanen olivat minulle uusia
tuttavuuksia, mutta toivottavasti tapaan heidät vielä.
Kirja on ruotsinkielinen alkuteos
Räkenskapens tid (2006).
2 kommenttia:
Enpä ollut kuullut tästä. Liian vähän luen ruottalaisia. Ehkä tilitoimisto ei ajatuksena heti houkuta, mutta siinä se ylläri usein piileekin: kun ei odota, yllättyy iloisesti.
Muuten, nyt on ilmestynyt Swanninin lammasdekkareille jatkoa: Ihmissutta ken pelkäisi. On kuulemma hyvä, ja aion lukea joskus, kunhan lukuruuhka hellittää --
Kutis, kiitos vinkistä! Pitänee hankkia ihmissusi luettavaksi. :)
Kohtahan onkin kirjamessut. Kiva juttu. :)
Lähetä kommentti