Tällä viikolla valokuvatorstain haaste on runoutta:
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
5 kommenttia:
On siinä ainakin upea peili. Kuuluuko tässä matkamuistojen ääni?
Kyllä vaan, matkamuistoja, joihin on mukava aina palata. :)
Itse asiassa kuvassa on nuorilla miehillä pallo. Ovat aloittamassa jalkapallopeliä. Futishan on heille henki ja elämä, kuten monille muillekin ympäri maailmaa. :)
Kaunis ja levollinen kuva. Oikein hiano.
On se, hieno kuva, veden peili, ja pallo. Ja muuten -- tuontapainen kuva on minullakin kuin mustat Espanjaan muuttaneet pelaavat futista rannalla. Onnistunut otos.
No hitsi, vaikka suurensin kuvan, en tajunnut "kumipalloa". Runo jäi niiltä osin vähän hämmennyksiin..
Hyvin keksitty siis!
Lähetä kommentti