Apinanleipäpuusta jalkapalloon

Gambialaisten mielestä vain ne kasvit ovat merkittäviä, joiden hedelmiä voidaan syödä. Siksi vain niille on annettu nimet. En muista läheskään kaikkien kasvien nimiä, joita kuvasin, puhumattakaan näkemieni. Kasvien kasvattaminen perustuu luontaistalouteen ja joitakin kasveja käytetään lääkkeinä.
Hotellin aamupalalla oli usein hedelmiä kuten banaaneja, erilaisia meloneja ja appelsiineja. Ne ovat luultavammin omaa tuotantoa. Samoin kuin maapähkinät ja cashewpähkinät.

Palmuista valutetaan mahlaa tai palmuviiniä, josta voi käyttää hiivan kanssa alkoholia. Kun pullot täyttyvät, niin viljelijä kiipeää ketterästi paljain jaloin palmun runkoa pitkin ylös ja vaihtaa tyhjät pullot tilalle. Palmuviini on hyvää vatsalääkettä. Maku on kirpeä, ehkä muistuttaa hieman etikkaa.

Aamupalalla ihmettelimme tummanpunaista tuoremehua. Maistelimme ja maku muistutti jonkin verran kirsikkaa. Vaatimattoman näköinen ruohokortinen kasvi kasvattaa pienet tummanpunaiset kukat, jotka kerätään talteen ja kuivataan. Kuivatetuista kukista keitetään mehua, jota käytetään rautapitoisuuden johdosta anemian hoitoon.

Baobab eli apinanleipäpuun hedelmät ovat erittäin c-vitamiinipitoisia, joista saa hyvänmakuista terveellistä tuoremehua. Kuivatun hedelmän sisällä on palasokerin näköisiä paloja. Imeskelemällä niitä kuin karkkeja valkoinen makea hedelmäliha irtoaa ja jäljelle jää ruskea siemen.

Kaksi alimmaista kasvia muistuttavat toisiaan. Eivät kuulemma ole sama kasvi. Toista käytetään hammassäryn torjumisessa. Lehtiruodista puristetaan valkoista nestettä ja sitä purskutetaan suussa.
Toisen kasvin isoilla hedelmillä pojat ovat pelanneet jalkapalloa. Ja jalkapallopelihän on heille se juttu!