Nyt pitää oikein miettiä millainen oikeastaan olen. Makaan sängyssä selälläni ja katselen minuuttien vaihtumista. Sain nimittäin syntymäpäivälahjaksi kelloradion, joka laaseroi hämärässä näppärästi kattoon digitaalisen ajan. Minuutit kuluvat. Josta sitten aasinsiltaa pitkin... luonnehoroskooppini kertoo, että olen pikkutarkka ja en näe metsää puilta. Tässä taisi olla jo useampikin paljastus.
Ai niin.. olen sinisilmäinen ja……… sinisilmäinen. Ihan kummassakin merkityksessä. Kyllä näin on. Liekö hyve vai pahe… tai jotain muuta mukaillen lauantai-illan huumaa.
Niin joo… olen loistava kokki… mutta, vain ja ainoastaan Askon ja Eskon mielestä, jotka syövät mieluummin ihan mitä tahansa ihmisten ruokaa koiran kuivamuonan sijasta. Tosin.. toinen ahmii mielellään, aina tilaisuuden tullen, hyvin muhineita hästbullar. Ja tilaisuuksiahan on kun ratsupoliisi King on ratsastanut lenkkipoluillamme tarkkailumatkoillaan.
Ja lopuksi. Olen tosikko. Ainakin joskus…
Hei, ota tästä haaste, ole hyvä!
Hei, ota tästä haaste, ole hyvä!
3 kommenttia:
Niin, olen ollut taas kadonneita sanoja hakemassa koko päivän, joten en ehtinyt edes plokillesi aiemmin .. :(
Paljon inhimillisiä - ja aika universaaleja - ominaisuuksia Kipillä (sinisilmäisyys täällä Pohjolassa :) siis ainakin toisessa sanan merkityksessä.
Samaa on minussa tuo, etten huutele turuilla ja toreilla asioitani, en elävässä elämässä enkä blogistaniassa, jokin suojakerros pitää nahan ympärillä olla niin ei joka piikki pistele...
Kiitos kun osallistuit!
Kiitos Kutis! :) Oikeastaan oli ihan hauskaa osallistua ja keksiä noita piirteitä.
"Olen sinisilmäinen ja .....sinisilmäinen"
Aikas halavatun hyvin taas sanottu. Olisiko tyypillistä Kipiä. Lyhyesti moni....naista. Kimpassa kompan kanssa. Lyhyt pätkä sanojen muodostelmaa oikein järjestettynä, josta saatkin omille aivoillesi taas sudokun tai muun pitsin nypläämisen vastikkeeksi toimintaa.
Lähetä kommentti