Puhdas vesi

Taannoin oli läheisellä kadulla vesiputki tehnyt lakon ja kylpyammeeseen lirisi hanasta vain hiljalleen ruosteista vettä. Kunnes tyrehtyi kokonaan. Valkoisen ammeen pohjalla läikkyi surullisen ruskeaa nestettä, josta ei ollut kylvyksi. Kerrostalon asukkaat nukkuivat tietämättöminä, että vesilaitoksen ensiapuryhmä oli yöllä kaivamassa ja “laastaroimassa” vesiputkea. Peittivät kaivuujäljet ja aamulla oli katkoksesta todisteena vain tummempi öljysoraläiskä “maantienharmaassa” tiessä.

“Vanhat valurautaiset putket saattavat särkyä liikenteen painosta tai sitten tähän aikaan vuodesta putkirikot yleistyvät kun niissä oleva vesi jäähtyy”, kertoi paikallinen päivälehti viime viikolla.

Osaammekohan me suomalaiset arvostaa tarpeeksi puhdasta vettä. Tai yleensäkään vettä, vaikka hyvässä muistissa vielä onkin nokialainen “koktaili”. Kun olemme tottuneet siihen, että seinästä tulee vetta ja siitä riittää nautittavaksi sisäisesti ja ulkoisesti. Harva meistä kuitenkaan osaa varautua katastrofin varalle varaamalla talousvettä sammioihin tai edes pulloihin, että aamulla saisi juodakseen pakollisen aamukahvinsa. Siinä onkin sitten vitsit vähissä kun koettaa keksiä miten selvitä iltapuhteista vesikatkoksen ajan. Mitkä puuhat voi jättää tekemättä.

Ja tästä jutusta pyyhin käteni lentomatkoilta säästettyihin kosteuspyyhkeisiin.

(Alla on joulunpunainen, madeiralainen vesiposti.)