Luonnontieteellinen museo

Tämän kesän yksi suosikkikohde on ollut remontoitu ja toukokuussa avattu luonnontieteellinen museo Helsingissä. Siellä onkin paljon elämyksiä ja ihmeteltävää ja lisää on vielä tulossa ensi ja seuraavan vuoden aikana. Siitä kertoi tiedotteet suljettujen huoneiden ovissa.

Kirahveja kimnaasissa esittelee rakennuksen historiaa. Itse rakennus on erittäin kaunis ja juhlallinen, uusbarokkityyliä. Onhan se alkujaan moderni venäläinen poikakoulu yli sadan vuoden takaa.

Luonnontieteellinen museo oli siitä harvinainen museo, että siellä sai ottaa valokuvia. Kahdeksanvuotias dinosaurusten asiantuntija tietää kertoa, että kuvassa oleva terävähammas on lihansyöjä.

Museossa tutustumme epilogin mukaan: ”Olet kulkenut tämän näyttelyn mukana miljardien vuosien matkan elämän ihmeellisiltä alkumetreiltä tämän päivän suomalaiseen maisemaan. Olet nähnyt lyhyitä välähdyksiä elämän historian uskomattomalta taipaleelta, johon on mahtunut järisyttäviä mullistuksia, jatkuvaa muutosta ja yllättäviä käänteitä.
Koko maapallo ja sen monimuotoinen elämä on täynnä muistoja menneisyydestä. Elämän historian tutkimus tuo koko ajan lisää uutta, tarkempaa tietoa elämän kehityksestä ja maapallolla tapahtuneista muutoksista. Uusien tietojen valossa vanhoja tuloksia ja käsityksiä arvioidaan aina uudestaan ja uudestaan – tiede tarkistaa ja korjaa itse itseään.”

Suosittelen lämpimästi käyntiä ja tutustumista museon aarteisiin.

Korkeasaari

Korkeasaareen saavuttaessa on kaakattava valkoposkihanhien yhteisö vastaanottamassa tulijoita. Toukokuussa esittelin blogissani kanadanhanhen, jota voi nyt verrata valkoposkihanheen. Selvin ero näin maallikon silmin on, että valkoposkihanhella on enemmän valkoista päässään. Toki koko- ja värieroakin on, mutta erikseen nähtynä niitä on vaikeampi erottaa.

















Eläintarhassa on paljon katseltavaa ja ihmeteltävää kun muistelen omia ensimmäisiä käyntejäni siellä. Silloin taisi eläimiäkin olla enemmän kuin nykyisin. Aikuiset toki jaksavat katsella ja ihmetellä paljon enemmän ja pitempään kuin lapset, joiden mielenkiinto siirtyy yleensäkin tuttuihin asioihin kuten esimerkiksi lokkeihin. Niitä toki onkin vahdittava jos aikoo syödä itse jotain. Jäätelökioskillakin varoittivat lokeista.
Lapsia kiinnostaa muutamien eläinten häkkikierroksen jälkeen jo leikkipaikat, keinut ynnä muut karusellit tai kiipeilypuut. Ja oikeinhan se onkin, että sinne on niitä järjestetty samoin kuin muita keitaita retkeilyn lomaan.

Lomaa on vietetty...

Kesäloma loppui... ja sopeutumisvalmennus alkoi tänään...














Taannoin oli valtakunnallisen päivälehden hinta & laatu –sivuilla vastinetta rahoillesi vinkkinä: ”Laiskottelu on halpaa hupia”. Näin sateisena lomakautena onkin varsin helppo laiskotella; lukea, nukkua ja olla tekemättä yhtään mitään. Joutenolo on rentouttavaa. Eikä maksa paljon ja henkinen pääoma kasvaa.

Sen sijaan kun menee jokavuotiselle Linnanmäen huvikierrokselle, niin yli 120 senttisen Isohupiranneke maksaa jo paljon. En ollut edes tietoinen S-bonuskortin kolmen euron alennuksesta. Kassallakaan ei ollut vinkkiä aiheesta. Vasta rannekkeen mukana saadussa opaskartassa oli merkintä S-etuhintaan Isohupi 30 euroa. No kerranhan se kirpaisee.. ja hyvään tarkoitukseen, lasten päivän säätiölle!


















Sateenkaareen on pitkä jono, mutta kun on niin pelottavan kivaa nousta ylös ja alas..













Sumujen sillalla on kiva kastua, vaikka muuten on kastunut melkein joka päivä sateessa, mutta sehän on ihan toinen juttu.