Lämmikettä sormille

Täysinäisessä käsityökirjojen hyllylläni oli vielä parin kirjan mentävä aukko, joten ostin alla olevat teokset. Saumatonta neulontaa –kirjaa olin jo keväästä asti odotellut, kun näin Elämänlankaa –blogissa sen suomentamisesta kirjoituksen. Sukupolvien Silmukat on ansiokas kokoelma vanhoille sukka- ja lapasmalleille. Kirjoneuleiden mallit ovat myös nykypäivää siis ihan klassikkoja käsityöpiireissä. Teos on kunnianosoitus esiäitiemme käsityötaidoille.

Koleina syksyn päivinä kaipaa lenkkeillessä lämmikettä käsille. Niinpä neuloin sukkalankojen jämistä ohuet lapaset, joita voi kovilla pakkasilla pitää toisten lapasten alla. Ihan vain yksinkertaisella raitamallilla ja numero kakkosen puikoilla.

Syksyn värejä

Eilen valmistuneiden sukkien nimeksi muodostui tämänpäiväisen kuvassession aikana Autumn. Ehkä siihen vaikutti langan väritys, ruskamaisema ja tänään kuuntelemani entisten nuorten sävellahjan musiikki. Jostain syvältä muistini kätköistä muistui mieleen The Spencer Davis Group’n albumi ”Autumn 66”, jota aikoinaan tuli kuunneltua paljonkin. Varsinkin kappaletta When a man loves a woman, josta on tehty useita eri versioita. Spencerit eivät olleet kappaleen ensiesittäjiä.

Sukkiin käytetty lanka on On linen Supersocke Bambus-Color -lankaa ja puikot numeroa 2.

Lanka sisältää 50 prosenttia villaa, 25 prosenttia viskoosia ja 25 prosenttia polyamidia vaikka nimenä on Bambus-Color. Koska lanka on turkkilaista alkuperää, niin tuon sanan Bambus merkitystä en osaa arvata.

Syyslomailua

Onkohan näillä alla olevilla kuvilla mitään yhteyttä. Matematiikan kaava tuli mieleeni kun koetin pyöritellä aihetta päässäni, josta sitä kuuluisaa aasinsiltaa pitkin päästään oluttölkkiin.   

Tärkein pointti kuitenkin on tuo kynäteline, jonka tein joskus viime vuosituhannella, olisikohan ollut kahdeksankymmenluvun lopulla tai yhdeksänkymmenluvun alussa. Tarkkaa aikaa en muista. Wikipedia kuitenkin kertoo, että olutta alettiin myydä tölkeissä jo seitsemänkymmenluvun alussa. Peitin kiiltokuvilla oluttölkin pinnalta tekstin ja liimasin päälle kontaktimuovia. Hyvin on kestänyt käyttöä työpöydälläni. 

Puisen kynätelineen on tehnyt entinen työkaverini joskus seitsemänkymmenluvulla. Se oli silloin loistava oivallus. 

En osaa sanoa pitääkö infotaulussa oleva junan nopeusnäyttö paikkaansa. Tosin olen ollut sellaisessakin junassa, jossa nopeusnäyttö näytti yli 300 kilometriä tunnissa. Suomessa. Eikä silloin ollut kyse mistään luotijunasta vaan virheellisestä informaatiosta nopeuden suhteen.