Illalla seitsemältä tuli pimeys. Atlantin aaltojen kohina koveni vesirajan noustessa hiljalleen. Oli nousuveden aika. Christie ja Eddy kävelivät afrikkalaisen oppaan perässä pehmeää rantahietikkoa pitkin tähtitaivaan valaistessa ja jokaisen askeleen täyttäessä sandaalit hiekalla. Kapea kuunsirppi lipui kuin vene taivalla, erilaisessa asennossa mihin he olivat tottuneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Viimein he kääntyivät kapealle polulle, joka johti valaistulle päällystetylle tielle. Jokaisen pensaan ja pusikon kohdalla Christie kuunteli ja terästi katsettaan. Ketään ei näkynyt missään. Vain harvakseltaan hiljainen, muutaman heinäsirkan, säkätys kuului pimeässä. He ottivat taksin ja ajoivat ravintolaan, jossa orkesteri esittää musiikkia.
Christie ja Eddy ei ollut heidän oikeat nimensä vaan heidän ystävänsä Kevin oli keksinyt ne. Paikallisten oli helpompi kutsua heitä niillä nimillä. Heidän lempinimensä olivat kuuluisien muusikkojen innoittamina annettu. Kevin Costner itse oli alkuperäinen. Kuuluaisa filminäyttelijä oli vain kopio valkoiselle paperille, Kevinin mielestä.
Ravintolassa oli hämärää. Vain pari hehkulamppua antoi himmeää valoa suhteellisen avaraan tilaan, jossa kattona oli taivas. Ravintolasalin, joka muistutti takapihan terassia, jota ympäröi korkea muuri, keskilattialla oli runsaasti tilaa. Pöydät olivat istuimineen siirretty seinien viereen. Baarin puolella oli muutama paikallinen istumassa, mutta salin puoli oli tyhjä. Seurue istuutui pöytään ja odotti tarjoilijaa. Nuori hoikka, notkeavartaloinen, upeaan pukuun pukeutunut Awa lähestyi hitaasti pöytää ottamaan tilausta. He tilasivat ensin juomat ja alkoivat tutkia ruokalistaa. Juomat saatuaan he tilasivat kanaa ja riisiä, joka on paikallista herkkua. Awa otti tilaukset vieden ne keittiöön. Verkkaisesti hän palasi pöytään kertoen, että tänään ei ole riisiä. Riisin voi korvata chipseillä. Awa vei tilauksen uudelleen kokille, mutta palasi takaisin tuoden tietoa, että tänään ei ole kanaa. Christie ja Eddy tilasivat kalaa ja chipsejä. Tarjoilija palasi takaisin keittiöön, mutta verkkaisesti käyden hän tarjoili tiedon, että ei ole kalaa. Ruokailijoita jo huvitti moinen tilanne, mutta tässä maassa kaikki on mahdollista. Awa käveli viipyilevästi ja kertoi, että ei ole myöskään lammasta. Christie ja Eddy tilasivat samaa kuin oppaalla, lihakastiketta ja chipsejä. Ruoka oli äärettömän maukasta, hyvin maustettua. Musiikkiesitystäkään ei ollut sinä iltana.
Hyvästä illallisesta nauttineena seurue lähti ravintolasta punahiekkaiselle, kuoppaiselle kadulle, jonka pimeä ja aavemainen tunnelma imaisi heidät syleilyynsä. Ohikiitävien taksien valoissa näkyi kiireesti katua ylittäviä hahmoja, jotka yrittivät väistää nopeita autoja. Muutamien huoneistojen hämärissä valoissa erotti tummien hahmojen liikkuvan verkkaisesti rakennusten seinustoilla. Kenelläkään ei ollut kiire, ei takseillakaan. He ajoivat vain suhteettoman lujaa olosuhteisiin nähden. Christiestä tuntui kuin hän olisi ollut jonkin elokuvan lavasteissa kovaäänisen reggaemusiikin kaikuessa baareista ja ohiajavien autojen kaiuttimista.
