Alkukesään on
kuulunut erinäisiä juhlia, lepoa ja lomailua. Onneksi ehdin ikuistaa juhannuksen
tienoilla tien varsia koristavat lupiinit. Aikoinaan nuo kukat olivat
kotipuutarhoissa kaunistamassa alkukesän kukkaloistoa, mutta nyt lienevät
pikemminkin hävitettävien kasvien listoilla. Lupiinit kuuluvat hernekasveihin,
jotka sitovat maaperään typpeä. Voisi kai käyttää vuoroviljelyssä palstoilla.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
Uutta
Nyt on ollut
solmupussipössis. Hain netistä erilaisia knot bag –ohjeita, verypurpleperson.com ja allpeoplequilt.com, joiden kaavoilla tein
pussukat. Suomalaisissa blogeissa on ollut erilaisia ompeluohjeita muovisen kertakäyttökassin
tekemiseen kankaasta. Pampaun –blogista sain hyvän ompeluvinkin kassin kahvojen
ompeluun, jota käytinkin näistä kahdessa
kassissa.
Uudelleen
herännyttä ompeluinnostustani häiritsi ompelukoneen toimimattomuus. Liekö
sitten kone tehnyt sopimuksen työsuojeluhallinnon kanssa (pakolliset lepotauot)
kun muutaman sauman ompelun jälkeen ylälanka jäi jumittamaan tai sitten katkesi
kesken ompelun. Mikä mielenkiintoisinta tässä tilanteessa, niin ommeljälki on
ihan hyvää. Kone on vanha, viime vuosituhannella ostettu viininpunainen
Husqvarna ja silloin palveli minua äärettömän hyvin. Tässä välillä vierähti
jokunen vuosi etten ommellut koneellani lainkaan. Pari kolme vuotta sitten
kaivoin koneen naftaliinista ja suunnittelin alkavani käyttää sitä. Käytin
koneen merkkihuollossa ja huollon jälkeen on ole kovin montaa saumaa sillä
ommellut.
Koneen
ohjekirjassa on maininta, ”Kone on niin vankkarakenteinen, että se kestää hyvin
tehokastakin käyttöä. Yleensä se toimii sitä paremmin mitä enemmän sitä
käytetään.” Onkohan tässä nyt sitten kyse vain siitä, että HÄN osoittaa minulle
mieltään kun olin hylännyt hänet. Aion kuitenkin käyttää hänet ”lääkärissä”,
siellä selvennee kaiketi onko kyse fyysisestä vai psyykkisestä taudista. Vai
kenties minun taidottomuudesta.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Vanhaa
Vuosi on
vaihtunut ja kohta ollaan helmikuussa.
Osallistuin
joulukuussa Missä neuloimme kerran –blogin järjestämään joulukalenterin
luukkujen avaamiseen neulomalla jämälangoista villasukat. Päivämäärän lukumäärä
kertoi neulottavien kerrosten määrän. Vasta nyt sain kuvattua sukat lahjan
saajan jalassa. Alkuun otin vinkit hyvinkin kirjaimellisesti, mutta loppua
kohden ote lipesi ja lähinnä neuloin sopivien värien mukaan. Toki kerrosmäärät
ovat samat kuin ohjeessa. Sukista tuli isot, koska käsialani on varsin löysää,
vaikka neuloin numero 2 puikoilla. Silmukkamääräksi olisi riittänyt 16 puikolle
tai jopa 15. Kirjoneuleen jälki on edelleenkin surkeaa. Ei sitä näköjään vanha
koira opi enää istumaan….
Viime vuonna
lupasin käyttää jämälankoja. Näihin kalenterisukkiin kului 100 grammaa
lankakerien jämiä. Metrimäärää en tiedä, enkä oikeastaan viitsi laskea, koska
”pieni kirjanpitäjä” minussa ei tyytyisi pelkästään siihen, vaan olisi punnittava
koko lankavarasto ja laskettava jäljellä olevien metrimäärät ja aina
vuodenvaihteessa tehtävä inventaario. No huhhuh…. siihen revohkaan en viitsi
ryhtyä. On paljon parempi olla onnellisen tietämätön lankavaraston koosta.
Jämälankasukkakalenterin
yhden luukun vinkkinä oli arvioida lankavaraston suuruus ja valita sen mukaan neulottavan
langan väri. Olin itseäni kohtaan armollinen, en punninnut lankojani vaan valitsin
reilusti väriksi punaisen, joka taulukon mukaan on yli 50 kiloa, mutta näytti
sukan terässä iloiselta. Jos nyt hieman analysoin tuota taulukkoa, jossa värit
ovat ”kylmästä” vaaleansinisestä vihreän ja keltaisen kautta ”kuumaan” punaiseen.
Voisi hyvin kuvitella, että lankavaraston sopiva, ”suositeltava” tai järkevä
määrä on noin 5-10, korkeintaan 20 kiloa, jotka ovat taulukon vihreän ja
keltaisen värejä vastaavat kilomäärät.
Minun
lankavarastossani on lankaa – ihan sopivasti. Tosin juuri seuraavaan projektiin
tarvittavaa lankaa saattaa ehkä puuttua.
Vitsi, vitsi… kunhan kirjoittelin…
Tunnisteet:
Keräilyerät,
Sormet näppäimillä,
Valmiit käsityöt
maanantai 24. marraskuuta 2014
Huivi
Jokin aika sitten sain valmiiksi Heidi Alanderin
suunnitteleman hienon Nurmilintu –huivin, jota olin jo pitkään fanittanut. Oma
valmistunut versio ei vedä läheskään vertoja alkuperäiselle Nurmilinnulle.
Enempi on räkättirastastasoa. Värityksen puolesta voisi mukailla vaikka
taviokuurnaa tai villiviiniä. Lankavalintani ei ollut ihan järkevä, ainakaan
näin ensimmäiseksi neulomukseksi, mutta väritys on taas lahjansaajan väreihin
sopiva. Pitsiosuuden neulominen tuotti vaikeuksia siten, että purin ja neuloin
pitsiosuudet moneen kertaan ja vieläkään ne eivät taida olla mallinmukaiset.
Syynä lienee langan tummahko väritys tai sitten vain olen niin tumpelo etten
osaa lukea ja laskea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)