KIPin komppa

Valokuvatorstain 232. haaste

2012-01-26T21:02:00.000+02:00

Tällä viikolla ispiroidumme kuvasta, jonka on kuvannut Thamizhpparithi Maari.

Pitkästä aikaa taas haasteessa mukana.

Joulun aikaa

2011-12-17T17:38:00.002+02:00

Suuren suomalaisen kirjakerhon joulukalenterin tämänpäiväisestä luukusta löytyi Irina Tuomelan kirjoittama teksti

On joulussa

tuoksua

lämpöä, taikaa.

On joulussa

hitunen

mennyttä aikaa.

Toivotan kaikille lukijoille Rauhaisaa Joulun aikaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää

2011-12-06T15:32:00.001+02:00

Tänä aamunaoli maa valkoisena. Vihdoinkin ensilumi oli satanut. Pitkä lämminkausi onpistänyt kasvit ihan sekaisin. Joulukuussa on jo pensaat nupuillaan. Ne eivättiedä onko tulossa kesä vai valon juhla.

Hyvääitsenäisyyspäivää!

Valokuvatorstain haastesana - rauha

2011-10-20T19:32:00.000+03:00

Valokuvatorstain haaste - synti

2011-10-07T22:33:00.000+03:00

Rotukissana on hyvä katsella....

Tilinteon aika

2011-09-25T17:55:00.001+03:00

Luin syyslomallani Marianne Peltomaankirjoittaman dekkarin Tilinteon aika. Kirja kertoo Helsingissä olevantilitoimiston henkilöistä. Alkuun tuntui, että henkilöitä on ihan liikaa, muttakeskikokoisessa tilitoimistossa on paljon työntekijöitä. Jokaisella henkilölläon kuitenkin joku tehtävä tai osuus juonen kulussa. Tilitoimistossa on ihansamoja paineita ja tuottavuusongelmia kuin mitä tällä hetkellä on läheskaikissa työpaikoissa. Työt pitäisi tehdä vähemmällä henkilömäärällä ja ainavain nopeammin, joten sinänsä ajankohtainen aihe.

Mielenkiintoista oli kulkea metronmatkassa Itäkeskuksen ja keskustan väliä sekä välillä poiketa Pasilanpoliisitalolla. Tapahtumapaikat ovat ihan oikeat ja antavat siten tarinallemielestäni syvyyttä ja toden tuntuvuutta.

Näin käsityöihmisenä koin kirjan alunsotkuiseksi lankavyyhdiksi, jossa on monta langanpäätä. Jokaista langanpäätäedettiin pätkä kerrallaan kunnes kaikki langat koottiin yhdeksi selvitetyksi jakerityksi keräksi. Päästyäni selville eri henkilöistä, en malttanut päästääkirjaa käsistäni vaan halusin pikaisesti selvittää, missä on se punaisen langanpää. Kuka on syyllinen.

Kirjailija Marianne Peltomaa,rikoskonstaapeli Vera Gröhn ja komisario Heimo Partanen olivat minulle uusiatuttavuuksia, mutta toivottavasti tapaan heidät vielä.

Kirja on ruotsinkielinen alkuteosRäkenskapens tid (2006).

Sadonkorjuuaika

2011-09-04T18:28:00.001+03:00

Sateisinakin aamuina on mukava kävellä töihin, ainakin silloin jos sataa vain vähän. Menneellä viikolla yhtenä aamuna lähdin kävellen sateensuojan kanssa ja nautiskelin raikkaasta ilmasta. Tihkutti vai vähän ja taivas näytti kirkastuvalta. Ehdin ehkä puoleen väliin matkaa kun sade voimistui voimistumistaan. Sateenvarjo suojasi vain hiukset kun vettä tuli vaakatasossa ja kasteli minut ihan tyystin. Vesi valui noroina pitkän takin liepeitä pitkin kastellen housun lahkeet polviin asti. Kenkävalintani ei ollut lainkaan asianmukainen säähän verrattuna, josta syystä jokaisella askeleella tirskui vettä kengistäni. Olisi ollut kumisaapaskeli.

Maasto sai myös osansa rajusta sateesta, joka olisi ollut satokauden alussa ehkä toivottavampaa. Ohittaessani viljelypalstoja huomasin miten pienet ojat tulvivat ja puro kohisi kosken lailla. Jollakin peltotilkulla ui puisia laattoja kuin tukinuitossa. Viljelypalstoilla olisi ollut oivallinen tilaisuus aloittaa riisinviljely.

Keskuspuistossa oleva julkinen teos, Voima ja herkkyys, kantaa myös satoa.

Yleisön pyynnöstä

2011-08-30T21:03:00.000+03:00

Ruotsinpyhtään kirkon alttaritaulu

Kymijoen varrella

2011-08-18T20:16:00.001+03:00

Ruukin tehdasmuseoalue Ruotsinpyhtäällä, kuntaliitoksen jälkeen Loviisan kaupungissa, on idyllinen alue. Kävin viime vuonna vähän ennen joulua siellä ja alueesta jäi mieleen pikkujoulumainen tunnelma kun maassa oli jo vähän lunta. Sinne halusin palata kameran kanssa.

Alueella on museoita ja pikkupuoteja, joissa käsityöläiset myyvät omia tuotteitaan. On taiteilijoita ja näyttelyjä, artesaaneja ja luovia käsiä sekä paljon erilaisia tapahtumia. Osa käsityöläisistä asuu alueella läpi vuoden. Ruukki on elämänasenne.

Viehättävä Ruotsinpyhtään kirkko on rakennettu vuonna 1770. Kirkossa on Helene Shjerfbeckin maalaama alttaritaulu.

Päärakennus on tuttu muutaman vuoden takaisesta suomalaisesta draamasarjasta Vihreän kullan maa.

Lopetetuille tehtaille ja Kymijoelle omistetun laulun Jokivarsiband (Big River) on sanoittanut Juice. Youtubesta löytyy mainio Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Harri Marstion esitys.

Lomamuistoja

2011-08-07T19:11:00.000+03:00

Vielä on mukava muistella lomalla olleita tutustumispaikkoja. Mielenkiintoista oli mennä sinne, mistä kuului kova töminä. Nimittäin Heurekassa olivat ne dinot ja ihan melkein elävinä. Ainakin ne ääntelivät ja liikkuivat. Harmillista kun en muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta onneksi on näyttelyopas, josta selviää mielenkiintoisia asioita. Kuten sekin, että suurin dinosaurus, thyranosaurus on valtavan iso, 11 metriä pitkä ja neljä korkea. Etelä-Ruotsista on löytynyt niiden hampaita. Suomessakin ne ovat kävelleet 65 miljoonaa vuotta sitten.

Lähes kolmenkymmenen asteen helteessä oli mukava pistäytyä viileään kansallismuseoon, jossa oli nukkekotinäyttely. Se on jokaisen pikkutytön ja vanhemmankin mielipaikka. Uskomattoman ihastuttavia ja taidokkaita koteja on esillä marraskuun alkupäiville saakka. Näyttelyssä on, ei vain suomalaisten, vaan myös muutamien ulkomaalaisten, kuten thaimaalaisella ja taisi olla italialaisella tyylilläkin sisustettuja koteja.

Aulassa oli nukkekodin tai oikeastaan talon pienoismalli, mallia von Wright.

Eikä tässä vielä kaikki. Tutustuminen jatkui Ateneumin aarteisiin. Nuoruudestani asti olen ihaillut Särestöniemen taidetta ja nyt sitä oli Ateneumissa nähtävänä. Eikä se tuottanut pettymystä. Toki siellä oli paljon muitakin suomalaisia arvotauluja esillä. Sellaisia, joita on voinut vain kirjojen kuvissa ihailla kuten Albert Edefeltin Ruokolahden eukot kirkonmäellä.

Vielä on kesää jäljellä....

2011-07-26T19:16:00.002+03:00

vaikka loma onkin jo loppu tällä erää. Sää on ollut varsin normaali suomalainen kesäsää. Ainakin meteorologien mielestä. On ollut sadetta ja poutaa sekä lämmintä, joskus ehkä hieman yli omankin tarpeen. Tosin eilen aamuna +14 astetta tuntui aika viileälle yli kolmenkymmenen asteen helteiden jälkeen. Johtui varmaan töihin menosta.
Lomallani kävin tutustumassa Mäntyharjun taidekeskus Salmelaan, joka on aivan uskomattoman upea paikka. Taideteokset olivat myös upeita. Oli taattujen vanhempien taiteilijoiden sekä valtaisa joukko nuorien teoksia. Ihailtavaa oli niin paljon, että yhdellä kertaa ei edes ehdi kaikkea sulattaa.

Heinäkuu, lomakuu

2011-07-01T23:10:00.000+03:00

Vierailin ennen juhannusta rodopuistossa kun tiesin, että alppiruusut ovat juhannuksen aikaan kukkeimmillaan. Myöhästyin parhaimmasta loistosta. Pensaiden alla oli jo runsaasti varisseita terälehtiä. Luultavasti sade ja tuuli olivat tehnyt tehtävänsä tai sitten kesä on etuajassa.

Aurinkoisia kesäpäiviä sivulla vieraileville

Tähtiravintola

2011-05-22T19:00:00.000+03:00

Olin aamuisin kävellessäni töihin huomannut, että varislintujen suositun Spa mutakylpypaikan vierelle oli perustettu uusi Michelin tähden ravintola. Kävin kameran kanssa oikein ikuistamassa kohteen. À la Carte –pöydässä ei ollut asiakkaita paikalla, mutta hyvin suositulta paikalta kyseinen ravintola näytti kun ympäri ”salia” oli ”pöytiä” ollut käytössä. Samoilla kulmilla olin joskus nähnyt herra Palokärjen notkuilevan ja nuokkuvan. Lienee paikan vakioasiakas.

Birdlife

2011-05-09T19:43:00.001+03:00

Lauantaina oli suomalaisten järjestämä birdlife tornikisa, jossa pyrittiin havainnoimaan mahdollisimman monta erilaista lintulajia lintutorneista kiikaroiden. Minäkin osallistuin ihan omaan henkilökohtaiseen kisaan lauantaina kun ajelin polkupyörällä kolmisenkymmentä kilometriä upeassa aurinkoisessa säässä. Lintuja näin paljon. Jokusen jopa tunsinkin kuten varis, harakka, naakka, pulu, lokki, räkättirastas. Yksinäinen joutsen oli myös rantapenkalla makuulla. Sen verran oli kaukana, etten pystynyt tunnistamaan oliko kyseessä uros vai naaras. Tosin en tietäisi eroa vaikka näkisin läheltäkin.

Valokuvatorstain haaste - värit

2011-05-01T17:47:00.000+03:00

Neulojan väriterapiaa. Jokaisella neulojalla on aina "muutama" kerä odottamassa seuraavaa projektia.

Cotton Flowers Color

2011-04-26T18:41:00.001+03:00

on nimeltään Regian keväinen lanka, josta alla olevat sukat neuloin numero 1,75 puikoilla. Lanka sisältää villaa, puuvillaa ja polyamidia. Sukat ovat kokoa noin 39.

Lahjan saaja, 11 vuotta, on itse valokuvannut nämä taidekuvat apunaan assistentti, joka on aina paikalla siellä missä tapahtuu… vaikka sitten alkaakin haukotella kesken kaiken.

Kevään korvalla kesää kohti

2011-04-20T20:28:00.000+03:00

On tullut hieman lomailtua ja levättyä, lämmössä. Uunin kupeessa. Parin viikon loman aikana oli varsin vaihteleva säätila. Satoi lunta, räntää ja vettä. Aurinkokin paistoi ja sulatti lumikinoksia ihan kiitettävästi.

Toivotan teille hyvät lukijat oikein Hyvää Pääsiäisen aikaa..

Valokuvatorstain haastesana - tunne

2011-03-10T19:39:00.000+02:00

Ah tätä onnea.... (kuva suurenee klikkaamalla)

Valokuvatorstain haaste nro 197

2011-03-03T20:54:00.000+02:00

Valokuvatorstain haastesana - joku

2011-02-24T19:06:00.000+02:00

Valoa lumessa, joku on kauhonut ja kuormannut lumet...

Valokuvatorstain haaste - oudoilla ovilla

2011-02-10T20:07:00.000+02:00

Kreikkalaiset ja turkkilaiset ovat sotineet kautta aikain. Oletan, että tämä ovi on pitänyt ainakin osittain viholliset muurien ulkopuolella.
Kuvauspaikka / kamerani eivät ollet oikein yhteensopivat. (kuva suurenee klikkaamalla)

Valokuvatorstain haaste nro 193

2011-02-03T21:11:00.000+02:00

Vanha ”kauppa-auto” on vuosimallia xx, graffitit ehkä tältä vuosituhannelta, kuva otettu viime kesänä ja katselemme tänään…… (kuva suurenee klikkaamalla)

Valokuvatorstain haastesana - erilainen

2011-01-27T17:17:00.000+02:00

Valokuvatorstain haastesana on jää

2011-01-20T18:17:00.000+02:00

Yllä oleva on kuvattu Simpeleen asemalla junasta, josta jää matkustajia asemalle.

Valokuvatorstain haastesana on alku

2011-01-13T20:44:00.000+02:00

Loppiaisaattona

2011-01-05T21:07:00.000+02:00

Marraskuu oli lapaskuu, jona aikana olisi pitänyt ehtiä neuloa useat lapaset. Niin ainakin kuvittelin, mutta sain vain yhdet kirjoneulelapaset valmiiksi. Ennen joulua sain kuitenkin parit muut neulotuksi. Kirjoneulelapasissa on perinteinen suomalainen peukalomalli (kai?), raitalapasissa on amerikkalainen ja mustissa on intialainen peukalo.

Sitten on ainakin olemassa vielä se suomalainen malli, joka on kaiketi tarkoitettu niille, joilla on peukalo keskellä kämmentä. Siinä mallissa ei peukalolle ole neulottu lisätilaa vaan ”keskelle” kämmentä jätetään aukko peukalon neulomista varten.

Punakirjavat lapaset neuloin sisulangasta, raidalliset on Kauhavan Kangas-Aitan Inka-alpakkalankaa ja mustat lapaset neuloin laadukkaasta italialaisesta Mondial villalangasta.

Raafaelin päivänä

2010-12-22T18:33:00.000+02:00

Lämmintä joulumieltä kaikille lukijoille

Valokuvatorstain haastesana on mielenrauha

2010-12-16T18:05:00.000+02:00

Kaiken kiireen ja hulinan keskellä on hyvä pysähtyä ja antaa kiireen mennä ohi.

Kuva on otettu joskus syksyllä Halosenniemestä.

Mielenrauhaa kaikille katsojille!

Valokuvatorstain haaste nro 188

2010-12-13T20:14:00.000+02:00

Kuva on otettu vuosi sitten kesällä Korfulla. Useat talot olivat ulkopinnoiltaan varsin huonokuntoisia ja rapistuneita. Niissä oli niin sanottua ajan patinaa. Luonto yrittää pitää huolta ja verhoilla pintoja ja kasvattaa seinässä kukkia. Tuskin niitä kukaan ihminen on tuonne ylös istuttanut. Luulen.

Valokuvatorstain haaste - raja

2010-11-25T20:02:00.000+02:00

Veden rajassa on mukava kävellä vaikka valtakunnan rajalle asti.... (kuva suurenee klikkaamalla)

Valokuvatorstain haaste - huutomerkki!

2010-11-04T19:06:00.004+02:00

Kuvasin viime kesänä Kreetalla yllä olevan liikennemerkin. Ilmeisesti varoitetaan mutkasta ja pyydetään ajamaan hitaasti. Kreikankieli ei oikein ole hallinnassani. Poikalapset täyttäessään 8 vuotta saavat oman aseen. Heillä ei ole oikein muita maalitauluja kuin… liikennemerkit.

Valokuvatorstain haaste - mahdoton paikka

2010-10-28T19:53:00.005+03:00

Voi mahdoton paikka, jos tuo"koivu" kasvaa tornin katolla isoksi. (Kuva suurenee klikkaamalla!)

Mustavalkomaanantain haasteena on ikkuna

2010-10-27T21:29:00.000+03:00

Käy ikkunakierroksella katsomassa muitakin mustavalkomaanantain ikkunoita.

Valokuvatorstain haaste - Valokuva

2010-10-14T18:57:00.000+03:00

Valokuvatorstain haaste - Baari

2010-10-07T17:32:00.000+03:00

Sukkasato 2010

2010-09-29T20:21:00.000+03:00

Olen ilmoittautunut Sukkasato 2010 kampanjaan, jolloin neulotaan sukkia kahden kuukauden ajan. Tähän mennessä olen saanut kolmet sukat valmiiksi ja neljännet ovat suunnitteluvaiheessa.

Lankamateriaalia varastoissani on enemmän kuin ”laki sallii”, mistä neuloa. Enemmänkin on valinnan vaikeutena minkä langan ja värin kulloinkin valitsen. Kun lähipiirin sukkahyllyt ja laatikot taitavat olla jo melko täynnä, niin on pitänyt laajentaa sukkien antaminen syntymäpäivälahjoiksi ja hyväntekeväisyyteen. Hankaluutena on tietenkin kun pitäisi tietää lahjansaajan jalkaterän koko. Varsinkin kun lasten ja nuorten jalat ovat suuremmat kuin mummoilla ja vaareilla. Nykynuoret taitavat kasvaa ensin maata pitkin ja vasta sitten pituuskasvua. Jos sukat ovat paljaaseen jalkaan liian isot, niin ainahan ne voi vetäistä kenkien suojaksi.

Useat ohuista lankalaaduista, mistä pääasiassa neulonkin, sisältävät ihoa hoitavaa Aloe Veraa ja Jojoba-öljyä, joten ne on tarkoitettu pidettäväksi paljaissa jaloissa. Niin ohuista langoista en ole neulonut sukkia, että ne mahtuisi korkokenkiin.

Määräaikaiskatsastus suorittamatta

2010-09-23T22:41:00.000+03:00

Olen myymässä vanhaa autoani pois, mutta rekisteriotteen ilmoitusosa on hävinnyt. Katsastuskonttorista saa uuden. Puolisen vuotta olen ollut jo menossa sinne. Asiointi on vain jotenkin tuntunut niin vaikealta kun en ymmärrä asiasta yhtään mitään. Olin jo muutaman päivän ajan tutkinut netistä osoitetta ja reittiä. Aleksis Kiven kadulla on lähin ”katastuskonttuuri”. Lähdin sitten kävellen matkaan ja kiersin suurin piirtein puolikorttelia kun etsin VR:n vanhojen makasiinien kohdilta sisäänpääsyä tai edes pientä vinkkiä millä suunnalla se toimisto on siinä isossa tehdasmaisessa kompleksissa. Muistin sitten, että olin joskus nähnyt A Kiven kadun puolella jonkun kyltin ja portin, jonne sitten suuntasinkin. Pihassa kuljin kohti ison A-kirjaimen osoittamaa ovea ja menin sisälle, neljänteen kerrokseen. Nuori neiti sitten kysyi, että tulinko hakemaan ajokorttia. No en tullut kun rekisterioteasioilla liikuin. Se kuulemma hoidetaankin katsastuskonttorilla, joka on taas Teollisuuskadun puolella. Ai jaa.. netissä oli osoitteena Aleksis Kiven katu 17. No siellä on kuulemma väärä osoite. Kiva juttu. Tulihan tutustuttua ajokorttitoimistoon. No ei muuta kun sitten sokkeloisen pihan läpi etsimään toista isoa A-kirjainta. Ison hallin avoimen hallioven vieressä oli vinottain pienempi ovi, jossa luki toimisto. Menin ovesta. Pahus… se meni ihan siihen samaan isoon halliin, johon avoimet halliovetkin ohjasivat. Kauempana olevaan toimistoon oli kuljettava seinän vieritse valkoisella viivalla rajatulla alueella. Toimiston tiskillä oli asiakas ja yksi mieshenkilö jonottamassa ennen minua. Ovesta pukkasi asiakkaita lisää. Kun sitten pääsin luukulle asti, niin minun olisikin pitänyt täyttää hakemuslomake. No hitto. Siinä kysyttiin kaikenlaista, valmistenumeroa ja mitä olin hakemassa ja mistä syystä. No en tiennyt sen osan oikeaa nimeä, mitä olin hakemassa. Syy oli pakko kirjoittaa. Mietin, että mitä ihmettä kirjoitan syyksi, asiakirjahan oli hävinnyt monissa muutoissani. Sain sitten uuden rekisteriotteen, ihan muutamia arkkeja papereita. Kun sitten katselin uutta rekisteriotetta, niin surulliseltahan se näytti; käyttökielto, määräaikaiskatsastus suorittamatta.

Valokuvatorstain haaste - kellastuva

2010-09-17T16:39:00.000+03:00

Chania / Xania

2010-09-05T21:08:00.000+03:00

Hanian vanha kaupunki on kerrassaan upea paikka. Sinne oli palattava uudestaan ja aina vaan uudestaan. Sen viehättävillä kapeilla kaduilla on useita kauppoja, tavernoja ja ruokapaikkoja.
Kreikkalainen salaatti maistui ravintolassa, jossa taivas oli kattona ihan kirjaimellisesti, kaskas-sirkkojen musisoidessa taustalla.

Täältähän kuuluu tuttua kieltä, sanoi Ravintola Aksioksen suomalainen omistaja. Suomalaiset ovat pitäneet kolme vuotta ravintolaa Theotokopoulou kadulla. Tarjolla on kansainvälinen menu ja eritoten suomalaisia varten siideriä, lonkeroa ja suomalaista kahvia.

Kaliméra Crete

2010-08-31T21:29:00.000+03:00

Kreetalla oli ihan sopivasti lämmintä, yölämpötilan ollessa alimmillaan 21 ja päivälämpötila hipoi neljääkymmentä astetta, riippuen mittauspaikasta ja kaiketi myös mittarista. Meltemi-tuuli puhaltaa Välimerellä toukokuusta syyskuuhun. Länsi- ja pohjoistuuli kohtaavat Aigean merellä ja nostavat maininkeja, jotka kohtaavat Kreetan saaren pohjoisrannan. Rantaan tyrskivä vesi on kuin vaahtoavaa maitoa. Valkoinen meri. Mustat ja punaiset liput liehuivat rannalla ja veteen ei ollut asiaa. Tuulen voimakkuus oli vain 5-7 metriä sekunnissa. Paikalliset kertoivat, että elo- syyskuun vaihteessa tulee hellekauden päätteeksi viisi päivää kestävä myrsky ja toden totta mainingit tyrskivät vain viiden päivän ajan.

Retkellä kappale kauneinta Kreetaa saimme tutustua jylhiin Samarian rotkon maisemiin ja kauniiseen luontoon. Kiertomatkan aikana opas tiesi kertoa paljon spesiaalitietoa historiasta ja kansasta. Kuten muun muassa Kreetalla on 34 miljoonaa oliivipuuta ja Kreeta tuottaa viisi prosenttia koko maailman oliiviöljystä. Paikalliset nauttivat litran oliiviöljyä viikossa ja siitä syystä kaiketi naisten odotettu keski-ikä onkin 92 vuotta ja miehillä 89 vuotta. Mikä se keski-iän odotus olisikaan, jos aamupala olisi hieman terveellisempi kuin puoli askia tupakkaa ja kahvia. Kreetalaisista 80 prosenttia polttaa tupakkaa. Onkohan se tupakoimattomien 20 prosenttia lapsien määrä. Toivottavasti.

Kreetan tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous ja matkailu, josta matkailu taitaa nykyisin viedä reilusti voiton. Entisaikaan kun perheeseen tuli vävyjä, niin ei niin mieluisalle vävylle annettiin rantapalsta ja mieluisammalle oliivitarha. Nykyisin taitaa palvelulla ja turismilla ansaita paremmin kuin maataloudella.

"Olive tree of Vouves" Natural monument on 3000 vuotta vanha oliivipuu.

Hellettä

2010-08-09T15:45:00.000+03:00

Nyt on ollut hellettä ja ukkosmyrskyä. Myrsky on tainnut riehua jo ihan koko maassa tehden aivan valtavaa tuhoa ja mittavia vahinkoja. Metsissä on kaatunut puita kuin tulitikkuja. Metsäyhtiöille on nyt materiaalia työstettäväksi.

Heinäkuun ja elokuun lämpöennätykset ovat olleet ihan huippua, pitkälti yli kolmenkymmenen asteen. Venäjällä on mitattu 38,7. Se on kuin kuumetta tai lievää lämpöä ihmiskehossa mitattuna. Pakistanissa on toukokuussa ollut 50,5 astetta, huonosti lämmitetyn saunan lämpötila.

Pitkästä hellekaudesta johtuen on Venäjällä maa kuivunut rutikuivaksi. Se on kuin ruutitynnyri, joka syttyy palamaan pienestä kipinästä ja palo etenee kulovalkean tavoin. Järkyttävää. Suomessakin olemme saaneet osamme tuosta palosta savuhaittoina. Savu peitti auringon ja salamat. Saakohan tuolla savumäärällä peitettyä avaruuden mustan aukon ja hidastettua ilmaston lämpenemistä. Siinä riittää pohtimista…

Vaikuttaa siltä, että on alkamassa viileämpi kausi juuri kun olen tottumassa tähän helteeseen. Onkohan jossain vielä yhtä lämmintä?

Luova tauko

2010-07-27T23:09:00.000+03:00

Eeva Joenpelto kirjoitti kirjan nimeltään viisaat istuvat varjossa. En nyt tiedä olenko niin viisas, mutta pidän lämpöisestä kesästä ja istun mieluusti varjossa. Nyt on ollut lämmintä. On siis ollut oikea kesäsää, aivan kuin lapsuuden kesät. Sillä erotuksella, että lapsuudessa ne olivat paljon pitempiä kuin aikuisena. Joidenkin mielestä on ollut ehkä liiankin lämmintä suorastaan hellettä. Olen säännöllisen epäsäännöllisesti aamuisin löntystellyt kävellen töihin vaikka lämpömittarin lukema on ollut reilusti päälle kahdenkymmenen asteen. Työhuone on suhteellisen hyvin ilmastoitu. Siellä on ollut sitä tarvittavaa varjoa ja viileyttä iltapäivään asti joten työskentely on heinäkuussa ollut varsin miellyttävää. Onneksi ilmastointiremppa tehtiin jo pari kesää sitten eikä tänä kesänä. Sinänsä kummallinen yhteensattuma, että ilmastointiremontti tehdään kesällä ja patteriremontti talvella. Toki se tekee jokapäiväisyydestä extremeä.

Kotona sitä vastoin olen keskittynyt vain olemiseen. Keskeneräisiä projekteja on odottamassa valmistumista, mutta en jaksa nyt neuloa sukkaa tai mitään muuta tavanomaista. Annan niille lomaa ja lepoa. Joitakin pieniä ideoita on silloin tällöin pulpahtanut mieleeni ja olen saanut jopa jotain valmiiksikin. Ei muuta kuin catwalkille… Barbie.

Mitä kaapista löytyy

2010-07-05T19:34:00.000+03:00

Tein viime syksynä varsinaisen löydön erään lankakaupan tarjouskorista. Ostin kerän aivan ihastuttavaa Katian Bombay – lankaa. Siinä vaiheessa en tietenkään ajatellut mitä siitä neuloisin. Lanka oli vain ostettava talteen. Talven aikana lanka marinoitui muiden lankakerien kanssa talvisäilössä. Sata grammaa puuvillalankaa ei riitä juuri mihinkään. Ei edes vauvalle takiksi. Luovuus oli kovalla koetuksella kun piti keksiä mitä langasta valmistaisin. Pelkäsin jo, että se perinteinen. Tuluskukkaro. Kumma kyllä mieleeni ei edes tullut, että olisin käynyt ostamassa samaa lankaa lisää. Olisi kai ollut liian helppo ratkaisu. No joka tapauksessa käänsin ympäri kaikki puuvillalankavarastoni ja aloitin värisommittelun. Onneksi olin aikoinani sulovilenmaisesti hamstrannut kirpputorilta muutaman kerän Tennessee – lankaa parempaan talteen. Aloitin neulomisen jakun helmasta ja seuraavaksi neuloin hihat yksivärisellä. Siinä vaiheessa vielä oletin, että lanka jotenkuten riittäisi, mutta mitä vielä. Jouduin purkamaan ja etsimään taas uuden värin, jolla jatkaa. Koko neulomisen ajan piti olla varasuunnitelman varasuunnitelma millä värillä ja minkälaisella langalla jatkan, mutta niinpä vain valmistuikin takki.

Samalla metodilla valmistui myös vähän isompaa kokoa oleva toppi. Lankana ovat Katian Samba ja Tennessee, jotka löytyivät omasta varastosta, mutta vihreän sävyihin sopivaksi langaksi ostin italialaisen Mondial’in Cometan.

Juhannuksena

2010-06-29T21:54:00.000+03:00

Olin juhannuksen aikaan erään ystävättäreni luona päiväkahvilla. Istuskelimme parina päivänä heidän terassillaan nauttien vanhan puutarhan kauneudesta maailmaa parantaen. Säätila yllätti positiivisesti. Juhannuksena ei satanut, vaikka meteorologit varovaisesti olivat uskaltaneet vähän vihjailla siihen suuntaan. Aattona oli pilvistä ja juhannuspäivänä tuulista ja aurinkoista. Ne luvatut sateet taisivat olla varsin paikallisia ja keskittyivät enempi keskeiseen Suomeen.
Parin metrin päässä terassipöydästä kasvoi vanha omenapuu, joka oli täynnä raakileita. Yht’äkkiä omenapuuhun lehahti lintu. Ensin luulimme, että se olisi ollut paikallinen hävittäjälentäjähäirikkö, räkättirastas, joka teki syöksylentoja ja silmukoita tiuhaan tahtiin omenapuun oksien alitse aina häviten naapuritontilla kasvavan hevoskastanjan oksien suojaan. Mutta mitä vielä sehän oli tikka. Valkoselkätikka. No ei kai nyt sentään, vaan urospuoliseksi pikkutikaksi otaksuisin.

Kuvaustaidostani ja kamerani olemattomasta zoomista johtuen tikkakuva vaikuttaa piilokuvalle. Onneksi kuitenkin huomasin ikuistaa lintujen juoma-astian, että edes yksi lintu…

Hyvää juhannusta

2010-06-23T18:42:00.000+03:00

Aurinkoista juhannuksen aikaa.. vaikka sataisi. Sateen jälkeen tulee aina pouta..

Valokuvatorstain haasteena on matkan varrella

2010-06-17T18:20:00.000+03:00

Dekkarit kuuluvat kesään

2010-06-16T17:23:00.000+03:00

Dekkaripäivien sää oli ”normaali kesäsää”. Satoi vettä. Poikkeuksena oli Etelä-Suomessa riehunut hirmumyrsky, joka tuhosi mennessään talon kattoja ja kaatoi puita. Kävin vasta sunnuntaina kuvaamassa dekkaripäivien tämänkertaisen ”rikospaikan”, Kouvola-talon.

Kaksipäiväinen ohjelma oli monipuolinen ja mielenkiintoinen kun aiheena oli Murhattu mieli. Aihetta käsiteltiin monelta eri suunnalta kuten esimerkiksi psykiatrin, psykologin ja opettajan. Entinen opettaja, kriitikko Kaisa Neimala piti aivan uskomattoman hienon esityksen aiheesta; Kun lapsen mieli särkyy.

Aikaisemmilla dekkaripäivillä on ollut ulkomaisten dekkarien suomentajat esittelemässä eri maiden rikoskirjallisuutta. Tällä kertaa olikin päinvastainen tilanne kun saksantaja Gabriele Schey-Vasara oli kertomassa valloittaako suomalainen dekkari saksalaista kielialuetta. Antavatko saksalaiset ”ketut, derrikit ja kahden keikat” tilaa suomalaiselle dekkarietsiville. Kaiken kaikkiaan on reilut kuusikymmentä eri suomenkielistä dekkaria käännetty saksan kielelle. Minua tietenkin henkilökohtaisesti kiinnosti, että vuonna 1943 on julkaistu saksaksi Mika Waltarin teos Kuka murhasi rouva Skrofin.

Inspector Palmu

2010-06-08T21:18:00.004+03:00

Edelliseen postaukseen tuli niin tiukkoja kysymyksiä, että kului toista viikkoa aikaa ennen kuin pystyn vastaamaan mitään. Selatessani interweppiä huomasin, että komissaari Palmua koskevat tiedot eri lähteissä ovat kovin erilaisia. No.. onhan hän kaiketi fiktiivinen henkilö, niin jokaisella lukijalla ja kirjoittajalla on ihan ikioma mielikuva henkilöstä. Elokuvien Palmu on varmasti tehnyt moneen meistä lähtemättömän vaikutuksen omalla persoonallaan. Se on tietty näyttelijä Joel Rinteen ja ohjaaja Matti Kassilan näkemys. Eikä lainkaan huono. Tosin minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, että voisin verrata todellisuudessa työskentelevään komissaariin, enkä nyt ole aivan varma siitäkään, että televisiosarjojen etsivät olisivat tässä todellisuudessa kaikkine dnatutkimuksineen ja ajatustenlukutaitoineen.
Muuta en saanut selville kuin Frans Palmu saunoi kolme kertaa viikossa. Luin nimittäin vuoden 1939 salapoliisiromaanikilpailun voittajakirjan Kuka murhasi rouva Skrofin, jonka perusteella filmattiin Kaasua komisario Palmu -elokuva.

Kirjaa lukiessani seurasin samalla Helsingin kartasta missä tutkijaryhmä kulloinkin liikkui. Kartan lukua hieman haittasi kun katujen nimet eivät olleet ihan tätä päivää… tai sitten ne olivat tarkoituksella muutettuja. Jotkut osoitteet olivat varsin tarkkoja ja toiset taas viitteellisiä.

Valokuvatorstain haaste nro 168 - Viesti

2010-05-27T18:39:00.015+03:00

Tämä viesti on erään talon seinässä Kruununhaan kaupunginosassa, josta tulikin mieleen, että parin viikon päästä on dekkaripäivät Kouvolassa.

Luonto on vielä meidän

2010-05-19T19:58:00.004+03:00

Seurasin Helatorstain tienoilla siiliperheen elämää. Luultavasti kyse oli perheestä, tai sitten jostain kommuunista, kun oli yksi iso siili ja kaksi pienempää piikkikerää. Siilit olivat pesiytyneet viime syksynä kerättyyn lehtikasaan. Illan tullen he kömpivät pesäkolostaan tutkimaan maastoa ja tekemään varsinaisia akrobaattitemppuja risukasassa. Kuvassa on pienempi yksilö, Simo, joka on tullut jaloittelemaan ja venyttelemään raajojaan.

Kangasvuokon olen kuvannut Kaakkois-Suomessa. Kyseisellä paikalla oli vain kolme ruusuketta, joissa taisi jokaisessa olla myös kolme kukkavanaa. Kasvihan on varsin harvinainen ja myrkyllinenkin.

Luonto on vielä meidän, ainakin hetken aikaa täällä peräpohjolassa. Toivottavasti amerikkalaiset saavat Meksikonlahden öljypatsaat kuriin ettei kalakanta tuhoutuisi. Islannin tulivuorikin on jo kuukauden verran tuulettanut tuhkapatsasta ja –pilveä.

Valokuvatorstain haaste nro 165 - Kevät!

2010-05-03T18:48:00.005+03:00

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan.

Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa....

Lauloi rockyhtye Tavaramarkkinat viime vuosituhannella.

Valokuvatorstain kuvahaaste

2010-04-22T17:59:00.000+03:00

Norjalaista villaa

2010-04-21T18:40:00.001+03:00

Nämä jämälankasukat olen neulonut norjalaisesta Sandnesin Sisu –langasta ja raidoitus on mikälieneejämälankaa. Sukan malli on esitelty kirjassa Socks from the Toe Up. Wendy D Johnson on kehitellyt kantapäämallin Gusset heel basic socks. Kantapää oli helppo neuloa. Vielä ei ole kokemusta istuuko sukka jalkaan kuin… hansikas. Neuloin kumpaakin sukkaa vuorotellen ja purkasin myös. Aloin lisäillä silmukoita kantapäätä varten kahdeksaa senttiä ennen lopullista pituutta. Sukan koko on noin 38-39.

Marjaa ja makkaraa

2010-04-19T22:30:00.001+03:00

Aamuaurinko paistoi kirkkaasti. Auringonsäteet kimaltelivat hangella. Kuusivuotias Matti oli tullut hakemaan vuotta nuorempaa Marjaa ulos. Marjan äiti oli tyytyväinen, että tyttö lähti ulos raittiiseen ilmaan leikkimään. Äiti sai puuhastella rauhassa kotiaskareita ja lapsella oli jotain mielenkiintoista puuhaa. Matti ja Marja miettivät hetken ulkona mitä leikkiä alettaisiin leikkiä. Matti oli tullut omalla sinisellä potkukelkallaan ja Marjalla oli punainen kelkka. Matti keksi, että lähdetään kelkoilla hangelle. Hanki kantoi aamupäivällä hyvin lapsia. Posket hehkuen lapset suuntasivat viereiselle pellolle ja potkivat pienillä jaloillaan vauhtia niin, että kelkan jalakset suihkivat hangella. Heillä oli mukavaa. Sitten he keksivät, että joen rannassa kasvaa pajukkoa. Pajunkissoja olisi kiva saada kotiin äidille maljakkoon. Lapset potkuttelivat hurjaa vauhtia kohti rantaa, Matti edellä ja Maija perässä. Kun he saapuivat joelle, niin he huomasivat, että jäällä ei ollutkaan paljoa lunta. Oitis he keksivät, että potkukelkka kiitäisi jäällä huimaa vauhtia. Niin he kiitivät järvelle päin mutkikkaan joen jäätä pitkin. Välillä pysähtyivät tutkimaan rantatöyrään muotoa sekä kasvillisuutta ja jatkoivat matkaa kunnes saapuivat järvelle. Joen suistossa, rannalla oli törröttäviä osmankäämiä. Niitä oli pakko kerätä. Ovathan ne hauskannäköisiä sikareja, joita on kiva pamputella ja pöllytellä.

Aurinko oli jo kääntymässä laskuun ja säteet ei enää tanssinut hangella samalla lailla kuin aamulla lähtiessä. Nälkäkin alkoi jo olla. Lapset kääntyivät takaisin. Vauhti ei enää ollut yhtä huimaa kuin tullessa. Verkkaisesti lapset työnsivät kelkkojaan eteenpäin. Jalat painoivat ja jalkineet lipsuivat jäällä. Oli jo äitiä ikävä. Rantatöyräällä lasten kulkua seurannut mies huuteli heille, että heidän pitäisi mennä kiireesti kotiin. Heitä oli jo etsitty pitkään. Hitaasti paluumatka eteni. Heitä väsytti ja alkoi jo kiukuttaakin. Vihdoin näkyi jo Marjan äiti, joka huolestuneena odotti kotipihalla retkeilijöitä. Lapset lupasivat, että eivät enää koskaan lähtisi ilman lupaa jäälle.

Keittiössä oli Marjalle ruoka valmiina. Koskaan ei ruoka ollut maistunut niin herkulliselta kuin silloin pitkän ulkoilulenkin jälkeen. Ruokana oli muhennosta, jossa oli lenkkimakkaraa ja kyytipoikana mustaherukkahilloa.

Espanjalaista villaa

2010-04-18T13:53:00.004+03:00

Tässä kevään korvalla olen neulonut villasukkia jokusen parin. Nämä sukat on neulottu numero 2 puikoilla espanjalaisesta sukkalangasta Katia olé city. Lanka on minulle uusi, miellyttävä tuttavuus, jota on mukava neuloa.

Tästä pääseekin aasinsiltaa pitkin Espanjaan. Pääseeköhän enää ilmasiltaa pitkin sinne lomailemaan vai onko lankojen ja turistien kuljettava maitse ja meritse. Väistämättä Islannin tulivuoren purkauksesta tulee myös mieleen islantilaiset lampaat ja villalanka kun nyt on neulomisesta kyse. Islantilaisethan ovat neuloneet villapaitoja, lapasia ja sukkia myyntiinkin jo vuosisatoja sitten.

Matkoillani en ole kovinkaan useaan lankapuotiin törmännyt. Madeiralla, Funchalin vanhassa kaupungissa näin käsityöliikkeen. En kuitenkaan arvannut poiketa siellä. Nimittäin kotona on varsin kattava lankavarasto. Ihan vain pahan päivän varalle.

Rapusukat

2010-04-13T21:28:00.004+03:00

Näiden rapusukkien lankana on Tofutsies sukkalanka, jossa puolet Superwash Woolia ja loput soijasilkkiä, cottonia ja ravunkuorta. Neuloin sukat 1,75 numeron puikoilla ja tikuttelemista olikin kun lanka oli ohutta, liukasta ja löyhäkierteistä.

Sukat on nyt testikäytössä. Odottelen millaisen "tuomion" testaaja antaa. Sen lisäksi, että olisivat saaneet olla hieman suuremmat.

Taikavoimaa

2010-04-12T20:35:00.004+03:00

Pääsiäisen tienoo tuli vietettyä muun muassa kissojen ja noita Nokinenän hurmaavassa seurassa. Aivan ihanaa, että Yle on kopioinut radioteatterin esittämät radiokuunnelmat 70-80 -luvuilta cd-levyille ja myyntiin. Levyllinen on juuri sopiva kuunneltavaksi iltasatuna.

Voi tikkerperi.... taika toimi sittenkin ja Troijalainen mato sai häädön tietokoneestani.

Aurinkoista Pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille!

2010-04-01T14:44:00.002+03:00

Lensin luudallani Kyöpelinvuorelle kahvipannu kolisten ja helmat hulmuten. Busseihin ja juniin kun nykyisin ei aina voi luottaa. Pääsiäisen viettoon kuuluvat pupu ja kissat ovat jo paikalla. Sitä vastoin pajunkissoja ei juurikaan näy.
Kun nyt tulin maininneeksi nuo eläimet, niin on kerrottava, että vähän kaukaisempikin olio on liikkeellä. Nimittäin Troijalainen mato, joka luikerteli tietokoneeseeni viime viikolla. Siihen ei auttanut omatoiminen matokuuri vaan on pyydettävä apua ”tohtorilta” ja otettava voimakkaammat toimenpiteet käyttöön.

Valokuvatorstain haaste nro 160

2010-03-25T19:31:00.009+02:00

Tällä viikolla valokuvatorstain haaste on runoutta:

muistot kaikuvat loputtomina kuin

vastakkaiset peilit

eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin

itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

Valokuvatorstain haastesana – asetelma

2010-03-18T17:53:00.003+02:00

Haastetta on vaikeutettu sitten, ettei kuvassa saa olla ihmisiä, eläimiä tai yleensäkään mitään elävää.
Vastaan kuvalla, jossa ei ehkä ole mitään elävää… vai onko sittenkin. Bratzit ovat leikeissä eläviä ja… nyt uimassa…

Kerijä - kehrääjä

2010-03-17T19:48:00.003+02:00

Nainen irrotti lankavyyhdin ympäriltä vyötteen. Ravisti vyyhtiä niin että ikkunalaudalla makaava kissa heräsi ja räväytti silmänsä auki. Hän asetteli viimein langan vyyhdinpuihin ja alkoi vimmatusti etsiä langan päitä. Vyyhti oli sidottu kahdesta kohtaa ja tiukat solmut oli saatava auki, että keriminen onnistuisi. Nainen käänsi vyyhdinpuita vastapäivään ja sai langanpään aseteltua pöytään kiinnitettyyn kerijälaitteeseen. Vyyhdinpuilta lanka kulki langanohjaimen kautta kerijälaitteen keskellä olevan tapin ympärille siistiksi keräksi. Nainen käänsi veiviä kovaa vauhtia ja kerä kasvoi kasvamistaan.

Ikkunalaudalla ollut kissa oli myös kiinnostunut kerimisestä. Lankavyyhden toinen pää roikkui vyyhdintelineestä ja kiiti hurjaa vauhtia vaakasuoraan. Kissa oli pehmein kissanaskelin siirtynyt istumaan telineen alle katse suunnattuna langanpäähän. Aikansa istuttuaan kissa nosti tassunsa ja yritti pysäyttää kiitävää lankaa. Nainen huomasi kissan aikeet ja yritti häätää sitä pois, mutta kissa oli sisukas ja palasi takaisin. Naisen ote herpaantui kerijälaitteesta ja kuului kirskahdus ja lanka oli juuttunut kerijälaitteeseen kiinni. Lanka oli luiskahtanut langanohjaimesta kerän alle. Nainen huomasi, että langan irrallaan ollut toinen pää oli kiertynyt vyyhdinpuun rungon ympärille ja vyyhdinpuu ei liikkunut tuumaakaan. Kissa sai tapahtumapaikalta hatkat ja siirtyi vaivihkaa uunin päälle ottamaan päiväunia. Eikä ollut enää kiinnostunut kerimisen edistymisestä.

Mustaa ja valkoista haaste - yö

2010-03-15T21:01:00.003+02:00

Jouluaattona hautausmaalla.

Mustaa ja valkoista haaste - varjo

2010-03-08T18:16:00.002+02:00

Valokuvatorstain haastesana - rykelmä

2010-02-25T18:47:00.004+02:00

Tässä on rykelmä... kaloja. Merkkiä en tiedä. Todennäköisesti kuitenkaan ei ole tonnikala.

Afrikkalainen ateria..

2010-02-24T18:47:00.001+02:00

Illalla seitsemältä tuli pimeys. Atlantin aaltojen kohina koveni vesirajan noustessa hiljalleen. Oli nousuveden aika. Christie ja Eddy kävelivät afrikkalaisen oppaan perässä pehmeää rantahietikkoa pitkin tähtitaivaan valaistessa ja jokaisen askeleen täyttäessä sandaalit hiekalla. Kapea kuunsirppi lipui kuin vene taivalla, erilaisessa asennossa mihin he olivat tottuneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Viimein he kääntyivät kapealle polulle, joka johti valaistulle päällystetylle tielle. Jokaisen pensaan ja pusikon kohdalla Christie kuunteli ja terästi katsettaan. Ketään ei näkynyt missään. Vain harvakseltaan hiljainen, muutaman heinäsirkan, säkätys kuului pimeässä. He ottivat taksin ja ajoivat ravintolaan, jossa orkesteri esittää musiikkia.

Christie ja Eddy ei ollut heidän oikeat nimensä vaan heidän ystävänsä Kevin oli keksinyt ne. Paikallisten oli helpompi kutsua heitä niillä nimillä. Heidän lempinimensä olivat kuuluisien muusikkojen innoittamina annettu. Kevin Costner itse oli alkuperäinen. Kuuluaisa filminäyttelijä oli vain kopio valkoiselle paperille, Kevinin mielestä.

Ravintolassa oli hämärää. Vain pari hehkulamppua antoi himmeää valoa suhteellisen avaraan tilaan, jossa kattona oli taivas. Ravintolasalin, joka muistutti takapihan terassia, jota ympäröi korkea muuri, keskilattialla oli runsaasti tilaa. Pöydät olivat istuimineen siirretty seinien viereen. Baarin puolella oli muutama paikallinen istumassa, mutta salin puoli oli tyhjä. Seurue istuutui pöytään ja odotti tarjoilijaa. Nuori hoikka, notkeavartaloinen, upeaan pukuun pukeutunut Awa lähestyi hitaasti pöytää ottamaan tilausta. He tilasivat ensin juomat ja alkoivat tutkia ruokalistaa. Juomat saatuaan he tilasivat kanaa ja riisiä, joka on paikallista herkkua. Awa otti tilaukset vieden ne keittiöön. Verkkaisesti hän palasi pöytään kertoen, että tänään ei ole riisiä. Riisin voi korvata chipseillä. Awa vei tilauksen uudelleen kokille, mutta palasi takaisin tuoden tietoa, että tänään ei ole kanaa. Christie ja Eddy tilasivat kalaa ja chipsejä. Tarjoilija palasi takaisin keittiöön, mutta verkkaisesti käyden hän tarjoili tiedon, että ei ole kalaa. Ruokailijoita jo huvitti moinen tilanne, mutta tässä maassa kaikki on mahdollista. Awa käveli viipyilevästi ja kertoi, että ei ole myöskään lammasta. Christie ja Eddy tilasivat samaa kuin oppaalla, lihakastiketta ja chipsejä. Ruoka oli äärettömän maukasta, hyvin maustettua. Musiikkiesitystäkään ei ollut sinä iltana.

Hyvästä illallisesta nauttineena seurue lähti ravintolasta punahiekkaiselle, kuoppaiselle kadulle, jonka pimeä ja aavemainen tunnelma imaisi heidät syleilyynsä. Ohikiitävien taksien valoissa näkyi kiireesti katua ylittäviä hahmoja, jotka yrittivät väistää nopeita autoja. Muutamien huoneistojen hämärissä valoissa erotti tummien hahmojen liikkuvan verkkaisesti rakennusten seinustoilla. Kenelläkään ei ollut kiire, ei takseillakaan. He ajoivat vain suhteettoman lujaa olosuhteisiin nähden. Christiestä tuntui kuin hän olisi ollut jonkin elokuvan lavasteissa kovaäänisen reggaemusiikin kaikuessa baareista ja ohiajavien autojen kaiuttimista.

Valokuvatorstain haastesana - Lumi

2010-02-18T21:44:00.002+02:00

Ikkunan takana on lunta...

Haaste - etunimen alkukirjain

2010-02-15T20:49:00.010+02:00

Sain Pankin talkkareilta haasteen, joka vaikutti kimuranttiselta…. Alla vastaukseni k-kirjaimella.

Haluan: kettuilla kepeästi
Minulla on: kirjahyllyllinen kirjoja
Pelkään: kauhua
Pohdin: korkealentoisia
Rakastan: kameran kautta katsomista
Lupaan aina: keskittyä keskeisiin kohtiin
En ole: kulmakuppilan kaunotar
Laulan: kuulematta
Olen: käsitöistä kiinnostunut kameran kanssa kulkija
Osaan: kehua, kannustaa
Haaveilen: kaukomaista
Eläin, jota muistutan: koppelo

Kopioi seuraavat kysymykset, ja vastaa sanalla joka alkaa oman etunimesi alkukirjaimella.
Uusi sääntö haasteeseen: lisää oma kysymys ja vastaa myös siihen.
Lisäsin sanan Haaveilen.

Haaste on vapaasti käytettävissä. Ole ystävällinen, ota haaste ja vastaa!

Haaste - neljäs

2010-02-09T20:36:00.020+02:00

Willow blogista Camera Femina haastoi minut julkaisemaan neljännestä kuvakansiostani neljännen kuvan ja selittämään sen.

Kuvassa on jo edesmennyt osastopäällikkö, joka menehtyi viime keväänä vaikeaan sairauteen neljäntoista vuoden ikäisenä. Tässä hän on vielä virkeänä ja energisenä. Hän oli äärimmäisen sähäkkä ja nopea liikkeissään. Jos ruokapöydältä vahingossa tippui ruokaa, niin hän ehti ahmaista makupalan suuhunsa ennen kuin se ehti pudota maahan. Rodun alkuperäisenä käyttötarkoituksena oli pitää rotat ja käärmeet poissa maatiloilta ja auttaa karjan kaitsemisessa. Vielä henkilökuntaan kuuluva apulaisosastopäällikkö on paremminkin tyyliä karjapaimen tai vartija. Hän hyvin mielellään uhoaa jos tapaa mielestään epämääräisiä kulkijoita iltaisin. Osastopäällikkö oli enemmän omissa maailmoissaan ja tutki maaperää.

Apulaisosastopäällikkö on odottanut ylennystä, mutta valitettavasti näin lama-aikana ja kaikista tuottavuusohjelmista johtuen hän ei ole saanut ylennystä osastopäälliköksi.

Haastan seuraavat, jos he eivät ole vielä tähän nimenomaiseen haasteeseen vastanneet. (Totta tosiaan linkittäminen on helppoa vain silloin kun osaa.)

Pankin talkkarit

Ruiskaunokki

Arleena
Korppi

Haasteen ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Mustaa ja valkoista haaste nro 10

2010-02-08T19:51:00.004+02:00

Mustaa ja valkoista haasteen aiheena on vanhat suomalaiset arvot "koti, uskonto ja isänmaa".

Apinanleipäpuusta jalkapalloon

2010-02-08T19:04:00.010+02:00

Gambialaisten mielestä vain ne kasvit ovat merkittäviä, joiden hedelmiä voidaan syödä. Siksi vain niille on annettu nimet. En muista läheskään kaikkien kasvien nimiä, joita kuvasin, puhumattakaan näkemieni. Kasvien kasvattaminen perustuu luontaistalouteen ja joitakin kasveja käytetään lääkkeinä.
Hotellin aamupalalla oli usein hedelmiä kuten banaaneja, erilaisia meloneja ja appelsiineja. Ne ovat luultavammin omaa tuotantoa. Samoin kuin maapähkinät ja cashewpähkinät.

Palmuista valutetaan mahlaa tai palmuviiniä, josta voi käyttää hiivan kanssa alkoholia. Kun pullot täyttyvät, niin viljelijä kiipeää ketterästi paljain jaloin palmun runkoa pitkin ylös ja vaihtaa tyhjät pullot tilalle. Palmuviini on hyvää vatsalääkettä. Maku on kirpeä, ehkä muistuttaa hieman etikkaa.

Aamupalalla ihmettelimme tummanpunaista tuoremehua. Maistelimme ja maku muistutti jonkin verran kirsikkaa. Vaatimattoman näköinen ruohokortinen kasvi kasvattaa pienet tummanpunaiset kukat, jotka kerätään talteen ja kuivataan. Kuivatetuista kukista keitetään mehua, jota käytetään rautapitoisuuden johdosta anemian hoitoon.

Baobab eli apinanleipäpuun hedelmät ovat erittäin c-vitamiinipitoisia, joista saa hyvänmakuista terveellistä tuoremehua. Kuivatun hedelmän sisällä on palasokerin näköisiä paloja. Imeskelemällä niitä kuin karkkeja valkoinen makea hedelmäliha irtoaa ja jäljelle jää ruskea siemen.

Kaksi alimmaista kasvia muistuttavat toisiaan. Eivät kuulemma ole sama kasvi. Toista käytetään hammassäryn torjumisessa. Lehtiruodista puristetaan valkoista nestettä ja sitä purskutetaan suussa.
Toisen kasvin isoilla hedelmillä pojat ovat pelanneet jalkapalloa. Ja jalkapallopelihän on heille se juttu!

Hello, hello, hello...

2010-02-03T20:18:00.010+02:00

Olimme suunnitelleet, että teemme kokopäiväretken Kunta Kinten kotikylään Juffureen.
Jouduimme ylittämään lautalla Gambia joen, joka on ylityskohdalta seitsemän mailia leveä. Matka kesti noin reilun puolituntia suuntaansa. Lautta ylitti joen ilman mitään aikataulua. Kun toinen lautta lähti, niin kohta toinen oli jo tulossa. Rekat, paikalliset bussit, taksit, kottikärryt ja paljon matkustajia matkatavaroineen lastautui lautalle. Tunnelma lautalla oli aivan uskomaton. Kun elinkeinona on turismi, niin kauppaa käydään koko ajan ja vaikka missä ja mistä. Menomatkalla onnistuin useaan kertaan kieltäytymään kenkieni lankkauksesta, mutta paluumatkalla oli jo niin hervoton olo, että en mahtanut mitään kun pari nuorta suutaria otti matkaseurueemme kengät puhdistettavaksi. Kaupankäynnissä on huomattava, että myyjän pyytämä hinta on suhteellisen korkea. Hinta on hyvä sopia etukäteen ja yleensä hinnan saa alenemaan helpostikin. Jonkun ohjeen mukaan voi maksaa ehkä noin kolme neljäsosaa pyydetystä hinnasta. Tappiokseen he eivät kauppoja tee. Toki palvelusta on maksettavakin. Matkaan lähtiessäni olin valinnut vanhat kengät ajatuksella, että jätän ne Gambiaan tarvitsevalle. Kaikestahan siellä on pula. Mustat nahkasandaalini olivat punaisesta hiekasta pölyiset ja kun olivat jo vuosia vanhat, niin pohjat olivat jo irti ja kenkien sisälle tunkeutui hiekkaa rantahietikolla kävellessä. Joskus tuntui, että ainakin puolikiloa. Nuoret suutarit huomasivat vian ja tikkasivat pikavauhtia pohjat kiinni.

Ajoimme savannin halki läpi kylien rannikolle kohti Juffuren kylää. Aina lähestyessämme kylää alkoi ilmestyä jostakin tielle paljon lapsia, jotka huusivat hello, hello, hello… ja alkoivat juosta auton perässä. Turistit olivat odotettuja vieraita. Lapset ja vähän vanhemmatkin olivat äärettömän onnellisia kun heittelimme heille tikkareita. Koetimme olla tasapuolisia, että ne pienimmätkin kiharapäät saivat osansa kun jaoimme pusseittain karkkeja. Kun makeiset oli loppu, niin he pyysivät kyniä ja jopa muovisia vesipulloja.

Juffuressa kävimme tutustumassa Kunta Kinten perillisiin seitsemännessä polvessa, museoon, muistomerkkeihin. James Island saarelle, jossa orjia säilytettiin ennen laivaan lastaamista, menimme puuveneellä. James Island kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. On vain äärimmäisen ikävää, että eroosio kuluttaa saaren rantoja ja penger hiljalleen valuu jokeen.

Pienoismalli: James Island saaren linnoituksesta.

How are you?

2010-02-01T21:33:00.014+02:00

What’s your name? Where are you from?
Kysyy paikallinen gambialainen opas iloisesti ojentaessaan kättään tervehtiäkseen meitä suomalaisia. Kädestä, joihin terveyskeskuslääkärit eivät edes kosketa tautitartuntojen pelossa. Opas on valmis auttamaan meitä kaikissa mahdollisissa ja miltei mahdottomissakin asioissa ja auttaakin. Turismihan on heidän pääelinkeinonsa. Oppaita on tarjolla paljon ja niistä on vara valita. Saimme fiksun, luotettavan ja kohteliaan oppaan. Meillä oli todella onnea. Hänen opastuksellaan saimme tutustua paikalliseen elämään parin viikon ajan retkien, vierailujen ja illallisten aikana. Oli upeaa olla kuuntelemassa aitoa reggaemusiikkia m.m. Rivers of Babylon, jonka Bob Marley aikoinaan ja 80-luvulla Boney M teki kuuluisaksi.

Asukkaita Gambiassa on noin 1,6 miljoonaa jonkun laskennan mukaan. Laskentahan tapahtuu vain kerran kymmenessä vuodessa kun kyläpäällikkö kiertää tiettynä päivänä laskemassa asukkaat ketkä silloisella hetkellä ovat paikalla.
Heimokieliä on seitsemän. Useimmat paikallisista puhuvat ehkä neljää niistä. Lapsilla on oppivelvollisuus ja he oppivat koulussa ensiksi englannin kielen ja vasta sen myötä oppivat kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Paikallisia kieliä vain puhutaan. Muutoin on viestitetty rummuttamalla. Gambiahan on vanha Englannin siirtomaa ja maa, josta viime vuosituhannella laivattiin orjia Amerikkaan ja Eurooppaan.

Moni saattaa ajatella, että miksi mennä katsomaan köyhyyttä, kurjuutta, slummeja. Vain murto-osa asukkaista on rikkaita, keskiluokkaa ei ole juuri lainkaan ja suurin osa gambialaisista on köyhiä. Ihmiset ovat iloisia, sydämellisiä ja köyhiä, mutta onnellisia. Heille riittää, että on ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Joillekin maa ja matka saattaa olla aivan valtava kulttuurishokki, mutta ainakin minuun se teki lähes lähtemättömän vaikutuksen. Keskustelemmekin matkakumppani kanssa suomenkielisten sanojen jos matkustaa, kun matkustaa... merkityksistä...

Kipakat pakkaset

2010-01-12T18:44:00.003+02:00

Pääkaupunkiseudulta katsottuna on ollut aika kipakoita pakkasia, johon tuuli on antanut oman piristävän lisänsä. Asteet eivät toki ole lähelläkään kuusamolaisia huippulukemia. Äkkiseltään taas pakkanen ja lumentulo sekoittaa liikenteen. Talvi kun tulee joka vuosi aina niin yllättäen. Tosin näin kylmää ei taas ole ollut naismuistiin. Parempimuistiset puhuvat vuosien 2003 ja 1987 pakkasista ja pääkaupunkiseudulla on ollut näin paljon lunta joskus neljäkymmentä vuotta sitten.

Maisema kuitenkin on tällä hetkellä aivan uskomattoman kaunis. Tosin sen ikuistaminen ei välttämättä ole helppoa kun sormia palelee. Mielen valtaa kaukokaipuu…

Matkustaminen on nykyisin extreme-laji. Töistä tullessani bussi ei pysähtynyt pysäkille kun soittokellot eivät toimineet. Ajettiin seuraavalle pysäkille. Lähiliikenteen junavuoroja on vähennetty pakkasen ja lumen takia. Toisaalta junalla matkustaessa saattaa päästä hyvinkin perille, jopa suoraan hotelliin kuten viime viikolla oli pilapiirtäjä oivaltanut. Lentomatkat matkustetaan ilman matkalaukkuja… taidan kuitenkin aloittaa pakkaamisen…

KIPakat 2010

2010-01-04T22:41:00.001+02:00

Sain joululahjaksi kalenterin vuodelle 2010. Eikä mikään tavallinen ajastaika vaan uskomattoman upea neulemallikokoelma ja taideteos design by KIPakat. On se vaan niin hieno tuote, että siihen ei voi mitään muistiinpanoja kirjoitella. Joulunpyhinä selailin sitä aina uudelleen ja ihastelin.

Hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä!

Mustaa ja valkoista - siluetti / profiili

2009-12-28T19:58:00.003+02:00

Hyvää Joulua

2009-12-21T20:16:00.003+02:00

kaikille näillä sivuilla vieraileville...

Mustaa ja valkoista haaste - Matkaan jo käy

2009-12-20T21:50:00.003+02:00

Mustaa ja valkoista haaste - Talvi

2009-12-14T19:35:00.001+02:00

Valokuvatorstain haastesana - pysähtynyt

2009-12-10T17:43:00.005+02:00

Joskus haluaisi, että aika voisi pysähtyä...

Mustaa ja valkoista – haaste

2009-12-07T19:47:00.003+02:00

Ensimmäisenä aiheena on vanha. Kello raksuttaa mennyttä aikaa…

Valokuvatorstain haaste - sininen ja valkoinen

2009-12-03T22:23:00.010+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tautinen juttu...

2009-11-30T21:45:00.003+02:00

Olen seurannut sekavin tuntein influenssasta vellovaa keskustelua. Asiantuntijoita kun tuntuu olevan pilvin pimein. Ota niistä sitten selvää mikä on asian oikea laita ja ratkaisu rokotuksen suhteen. Olen kuitenkin sen ikäinen, että olen kohdannut aasialaiset, hongkongilaiset, mutta en kuitenkaan sitä espanjan tautia. Espanjalaisia kyllä. Jotain immuniteettiä olen siis ehtinyt hankkia.

Tämän hetkisen tiedon mukaan kaikki suomalaiset tulevat saamaan sikainfluenssarokotuksen, jos haluavat. Kuulemma keväällä on tulossa taas uusi aalto. Virus muuntuu koko ajan. Sitä en oikein ymmärrä kun aiemmin ei aina edellisien vuosien rokotukset ole tehonneet tuleviin influenssoihin. Rokotuskierre on melkoinen, jos jokaiseen influenssaan on otettava varalle rokotus. On jokavuotinen kausi-influenssa, lintuinfluenssa, sikainfluenssa mallia 1 ja mallia 2. Mitähän vaikutusta noilla kaikilla rokotuksilla on ihmiskehoon. Onko pelkästään hyödyksi. Eikö mitään haittaa.

Uutisissa kerrottiin, että sikainfluenssa on tarttunut ihmisestä sikaan. Sikaan. Hei haloo miten se on mahdollista. Onkohan todella kyseessä ihan oikea sika vai Wagner. Jos aito röh, röh, niin miten tartunta on voinut tapahtua. Ihminen on yskinyt päin possua… tai ei ole yskimisen jälkeen muistanut desinfioida käsiään ja on rapsuttanut sikaa korvan takaa. Sikahan on siisti eläin. Sika olisi kuitenkin pessyt sorkkansa käsidesillä. Vai onko kenties ihminen röhnöttänyt sian kanssa pahnoilla. Eipä oikein ole sikasiistii…

Minun on tunnustettava, että lääketieteen opintoni ovat varsin niukat. En lainkaan kuulu siihen ryhmään, joka osaa diagnostisoida taudit ja määrätä tropit. Mr Googlehan se on usealle "työpaikkatohtorille" se ”raamattu”, mistä niksit ja neuvot löytyvät pulmatilanteissa. Harmillista vain, että reseptinkirjoitusoikeutta ei vielä ole.

Valokuvatorstain haaste - jotta en unohtaisi

2009-11-26T17:52:00.003+02:00

Suomen Punainen Risti on lähestynyt minua henkilökohtaisesti, jotta en unohtaisi auttaa. Kalenterien tuotto ohjataan Suomen Punaisen Ristin kotimaan auttamistyöhön.

Syksyn sävel

2009-11-24T21:42:00.003+02:00

”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista” riimitteli Juice seitkytäluvulla. Tänään on kulunut kolme vuotta Juicen kuolemasta. Hänen sanoituksena eivät kuitenkaan kuole.

Itse ”hurahdin” Juicen teksteihin joskus 80-luvulla. Sanoitusten nokkeluus, monimerkityksellisyys tai -mielisyyskin viehättää minua. Pyromaani palaa rikospaikalle levyn kappaleessa ”Musta aurinko nousee” on siitä hyvä esimerkki. Muistaisin, että joskus 90-luvulla Jake Nymanin, silloisessa radio-ohjelmassa oli Juice vieraana ja siinä hän mainitsi, että kyseisellä riimillä on neljä merkitystä. Minä hoksaan niistä vain kolme enkä edes sitä neljättä muista. En siis tajunnut sitä.

Pienen tyttäreni sanalliseen arkkuun Juice teki syvän vaikutuksen biisillä ”Ei elämästä selviä hengissä”. Tyttärestä oli hauskaa laulaa renkuttaa Ei elämästä selviä hengissä, se on yhteistä pomossa ja rengissä, ei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan Kekkosen kengissä…

Mikko Alatalon kirjoittama Epilogi, muistokirjoitus, Santtu Luodon ja Mikko Montosen kokoamassa kirjassa Juice, on lämmin ja koskettava. Hyvän ystävän ajatuksia.

”Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin… ”

Toiset lapaset tempaukseen lapaskuu

2009-11-22T19:00:00.003+02:00

Vihdoinkin sain valmiiksi toiset lapaset, naisten kokoa S. Oli vähän vaiheessa pitkään kun piti suunnitella ja mallailla kirjoneulemalleja ja hyvin marinoituja lankoja. Lankoina oli Juvel multi (Schachenmayr nomotta) ja Novitan Wool. Aivan sattumalta pätkävärjätyssä Juvelissa oli samaa pinkkiä sävyä kuin Woolissa. Juvelia kului noin 105 metriä (50 grammaa) kun tähteeksi jäi noin metrin pituinen pätkä. Puikot olivat kokoa numero 3,25.

Valokuvatorstain haastesana "räiskyvä"

2009-11-19T19:08:00.004+02:00

Näiden roskiksien katuilme on mielestäni räiskyvän värikäs ja hauska.

Valokuvatorstain haaste nro 148

2009-11-12T21:59:00.003+02:00

Tällä kertaa on haasteena kiinalainen sananlasku. "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Kukkona tunkiolla… tai siis lokkina torilla…

Marraskuu on lapaskuu

2009-11-12T18:58:00.006+02:00

Olen ilmoittautunut tämänvuotiseen Lapaskuu tempaukseen, jossa neulotaan marraskuun ajan lapasia tai muita, millä saadaan pidettyä kädet lämpöisinä.
Nyt vasta sain ensimmäiset lapaset valmiiksi. Olin päättänyt, että suurehkosta lankavarastostani on löydyttävä langat. Uutta lankaa en aio ostaa… ellei satu hyvää tarjousta tai…. No joka tapauksessa tilaaja ihastui lapaslankojen retroväreihin joten varastostani löytyikin iänikuisen vanhaa Novitan Merinoa ja Woolia.

Mallia katsoin Ullaneuleen Osmocat-lapasista. Vähän tein muutoksia… tai lisäyksiä. Olen usein ihmetellyt, että kirjoneulelapasissa usein neulotaan peukalo vain yhdellä värillä. Minulla itselläni ainakin paleltaa peukaloa kun se raukka joutuu olemaan yksin omassa lokerossaan.

Valokuvatorstai - Vuorenpeikkojen luolassa

2009-10-29T22:01:00.005+02:00

Illan hämy laskeutuu maille ja pienet peikot kömpivät pesäkoloistaan…

Oraranssit ja sinikirjavat sukat sukkasatoon..

2009-10-27T19:26:00.004+02:00

Lankana näissä molemmissa sukissa on Fortissima socka Mexiko (hevoskastanja), värinro 8077 (oraranssi) ja 8066 (sinikirjava). Puikkoina käytin edelleenkin Prymin metallisia numero kakkosen puikkoja. Toiset sukat ovat ihan oikein miesten kokoa, 42-43, ja toiset ehkä kokoa 37.

Tuon sinikirjavan langan väritys vaikutti kerällä herkulliselta, mutta nyt valmiissa neuleessa väriyhdistelmä ei ole oikein mieleeni.
Nämä sukat kääritään ehkä joulupaperiin ja annetaan lämmittämään jonkun viluvarpaan jalkoja.

Helsingin kirjamessut 22.-25.10.2009

2009-10-25T16:29:00.006+02:00

Kävin lauantaina kirjamessuilla. Kävijöitä oli ihan tungokseen asti. Ainakin puolenpäivän jälkeen. Antikvariaateissa, kirjankustantajien ja kirjakauppojen pöytien äärellä oli lukemisesta kiinnostuneita ja kirjojen keräilijöitä runsaasti. Kolme tuntia kului ja en edes kaikkien esittelijöiden luona ehtinyt käydä. Kirjakassi painoi jo ihan riittävästi. Tein pari oikeaa löytöä, omasta mielestäni.

Hetken aikaa lepuuttelin jalkojani dekkarilauantain ohjelman parissa ja kuuntelin hauskojen veijareiden, Olli Lehtisen ja Reijo Mäen, haastattelua, jonka aiheena oli huumori murhien rinnalla. Olli Lehtiseltä on ilmestynyt syksyllä dekkari, Sokea etsivä ja Reijo Mäeltä 20. kirja, Valkovenäläinen.

Osuin onneksi myös paikalle kun Miina Äkkijyrkkää haastateltiin elämäkertakirjasta, joka on Jaakko Heinimäen ja Juha Metson käsialaa. Se on upea teos, jossa on hienot valokuvat.
Miina Äkkijyrkkä on loistava taiteilija ja värikäs persoona, joka ei jätä ketään kylmäksi. Olen ihaillut hänen taidettaan jo jonkin aikaa. Muutamalla kynän vedolla hän saa vasikan elämään tai muotoiltua näköiseksi vaikka mistä materiaalista.

Valokuvatorstain haaste - tie ulos

2009-10-22T19:00:00.003+03:00

Tässä liittymässä on muutama tie ulos...

Tavalliset perussukat sukkasatoon

2009-10-21T18:35:00.005+03:00

Nämä sukat neuloin numero kahden puikoilla Gjestal’n Frost –langasta. Sukkien koko on noin 36-37.

Tiukan tarkastuksen jälkeen luovutin sukat tilaajalle käyttöön. Tilaajan värisilmää miellytti juuri tämä nimenomainen väri.

Aistihaaste

2009-10-20T19:37:00.005+03:00

Saven vaivantaa ja pensselin vetoja blogista Savisuti on antanut blogilleni tunnustuksen ja haastanut minut mukaan. Kiitos Savisuti!

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Eräänä lokakuisena päivänä matkustin junalla. Pendolinon ikkunasta ihailin (näkö) syksyn puiden ruskaa. Keltaisia koivunlehtiä, keltaisia ja punaisia vaahteranlehtiä. Aurinko paistoi ja valaisi muuten niin syksyisen synkeää maisemaa. Takanani istui nuorehko mies, joka rummutti käsillään pitkästyneenä penkin selkänojaan (kuulo). Rummutus oli jokseenkin ärsyttävää kuunneltavaa rikkoen junan tasaisen rauhoittavan hurinan. Toki, jos rummutuksen lisänä olisi saanut kitarasointuja, niin musiikkinautinto olisi ollut täydellinen. Onneksi mies keksi muuta puuhaa. Vähitellen appelsiinin kirpeä tuoksu leijaili nenääni (haju) ja herätti minut tuoden mieleeni suklaapatukan, jonka olin ostanut lähtiessäni. Kaivoin kääreestä palasen ja annoin suklaan hitaasti sulaa suussani nauttien (maku) sen mausta. Hyvin ilmastoidussa junanvaunussa olo tuntui (tunto) vähän vetoiselta ja kylmältä. Siinä kuitenkin istuessani mietiskelin sen paljon puhutun kuudennen vaiston olemassaoloa.

En osaa ketään erityistä haastaa, koska hyvin monella näytti jo tämä tunnustus olevan blogissaan, mutta… jos juuri Sinä, hyvä lukija, tunnet mielenkiintoa osallistumiseen, niin ota rohkeasti haaste vastaan. Suosittelen!

Valokuvatorstain haastesana on Rakkaus

2009-10-19T22:35:00.002+03:00

Parin viikon syysloma vaihtui talvilomaksi...

2009-10-19T18:51:00.007+03:00

Ensilumi satoi tänä syksynä jo lokakuun puolessa välissä.

Kolmannet sukat sukkasatoon

2009-10-02T19:46:00.010+03:00

Lankana on 100 prosenttinen superwash merino, ShiBui. Kakkosen puikolla neuloin sukat aloittaen kärjestä. Mallina oli ihan ikioma kokeiluni. Sukkien koko on noin 38-39.

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut neulovani sukat sellaisella kantapäällä, josta ei tiedä onko sukka aloitettu kärjestä vai varresta. Kantapäähän luin ohjetta Ulla-neuleen kiilakantapäästä. Tein sen huomion, että noin 8 cm ennen sukan koko pituutta olisi aloitettava nilkan levennykset. Tietysti jos haluaisi olla oikein täsmällinen ja tarkka, niin neuloisi oikein mallitilkun ja laskisi kerrokset ja silmukat. Ensimmäisen sukan aloitin Ulla-neuleen kahdeksikko-aloitusohjeella, mutta toista en enää jaksanut aloittaa samoin vaan virkkasin kahdeksan ketjusilmukan ketjun, josta poimin kahdeksan silmukkaa kummaltakin puolelta ja jaoin ne neljälle puikolle.

Valokuvatorstain haastesana on kosto

2009-10-01T19:47:00.003+03:00

Voisin hyvin kuvitella, että kuvassa oleva pääskynen on halunnut kostaa ihmisille rakentamalla pesänsä pöydän yläpuolella olevaan aurinkovarjoon. Tuskin muuten noin ”vaaralliseen” paikkaan olisi kannattanut perustaa pesueellensa kotia.

Valokuvatorstain haastesana on tasan

2009-09-24T18:30:00.013+03:00

Jouluun on tasan kolme kuukautta...

Step by step.. sukkasatoa

2009-09-22T19:28:00.004+03:00

Lankana Aloe Veraa ja Jojoba –öljyä sisältävä Austermann’n Step ja 2,5 numeron bambupuikot. Sukat on kokoa numero 39.

Jokuset sukat on tullut jo neulottua ohuista sukkalangoista 2,5 numeron puikoilla. Suurasiakkaani kyllä pyysi jo jokin aika sitten minua vaihtamaan ohuemmat puikot. Hän kun mieluummin käyttää tiukemmin neulottuja sukkia.
En tiedä onko neulekäsialani löystynyt vai lanka ikääntyessään kuivunut ja ohentunut, mutta nämä sukat tuntuvat kyllä varsin pehmeiltä.. melkeinpä löysiltä.